Raamattu on Jumalan omasivu

No ei.
Tuo ei ole se,
mitä minä olen tässä viestiketjussa
alusta alkaen yrittänyt tuoda esiin
keskustelun aiheena olevasta
pahasta ja epäuskoisesta sydämestä,
josta joku heprealainen kirjoittaa heprealaisille.

Toivon, että lukisit
minun kirjoittamani viestit uudelleen alusta asti,
niin varmaan ymmärrät,
miten minä tuon heprealaiskirjeen kohdan ymmärrän.

Mutta laitan tähän nyt vielä
tuon kahden virkkeen pituisen tekstisi siinä muodossa,
että se kertoisi minun mielipiteestäni:

---

Eli jos ihminen,
jolla on paha ja epäuskoinen sydän,
asettaa sivuun Jeesuksessa tarjolla olevan uskon,
niin hän ei koe uudestisyntymisen ihmettä,
jossa Jumala ottaa pois pahan ja epäuskoisen sydämen
ja antaa tilalle Uuden Sydämen
eli Uuden Hengen hänen sisimpäänsä.

Tällainen ihminen ei ole tullut vielä
siihen suhteeseen Jeesuksen kanssa,
jossa hän on
asettanut uskonsa eli luottamuksensa
Jeesukseen,
vaan hän yrittää pelastua tekojensa kautta.

Eli jos uskova yrittää omilla teoillaan pelastua, niin sitten uskova on luopunut uskosta ja ei pelastu? Eli uskova voi luopua sinunkin mielestäsi?

Jos teemme Pelastuksesta jotain muuta
kuin yksin armosta lahjana vastaanotettavan,
niin silloin olemme
luopuneet eli asettaneet sivuun uskon,
jolloin emme luota eli usko Pelastajaamme,
vaan yritämme jollain omalla suorituksellamme pelastua.

Pelastus on lahja yksin armosta, jos pysymme armossa kiinni loppuun asti, niin saavutamme sen, emme ole vielä saavuttaneet sitä. Tuo viimeinen viesti on mielestäni ristiriitainen aiempaan kantaasi, eihän pelastusta/uskoa voinut mielestäsi menettää, oliko näin?

Ja aimmin annoit ymmärtää,
että tuo voittopalkinto on vanhurskasten ylösnousemus.

Toisaalta totesit,
että tuon ylösnousemuksen perustana oleva vanhurskaus on lahja.

Tässä on nyt vähän ristiriitaa.
Ja siksi kysyinkin edellä,
onko voittopalkinto lahja.

Koska voittopalkinto on
- kuten nyt totesitkin -
palkinto jostakin saavutuksesta,
kysynkin nyt seuraavaa:

Edellyttääkö osallisuus vanhurskasten ylösnousemukseen
muutakin kuin tuon lahjaksi saadun vanhurskauden.
Eikö riitä,
että Jumala on vanhurskauttanut eli julistanut syyttömäksi.

Jos ajattelisin sydämessäni niin,
että minun täytyy tehdä jotakin
saavuttaakseni voittopalkintona vanhurskasten ylösnousemuksen,
niin silloinhan minulla olisi paha ja epäuskoinen sydän.

Minä en uskoisi eli en luottaisi Jumalan lupaukseen
Jeesuksen aikaansaamasta lunastuksesta.

Ja juuri tästä on kysymys myös Heprealaiskirjeessä.
Me emme pääse siihen lepoon,
joka Kristuksessa on tarjolla,
jos emme ota Pelastusta kokonaisuudessaan lahjana vastaan.

Jos me kilvoittelemme kilparadalla,
jotta saavuttaisimme vanhurskasten ylösnousemuksen,
niin me olemme aivan väärällä stadionilla.

Meidän kuuluisi kilvoitella kilparadalla,
jossa me voitamme sieluja tuohon
vanhurskautettujen joukkoon.
Ja tällä kilparadalla Paavali oli juossut
ja tuli maaliin voittajana.
Ja siksi häntä odotti voittopalkinto ja kruunu.

Mutta pelastus kaikkineen on kokonaan
lahja yksin armosta uskon kautta.
Jos teemme siitä jotain muuta,
niin silloin me olemme luopuneet uskosta.

Voittopalkinto on palkinto siitä, kun emme ole luopuneet uskosta vaan olemme päässeet maaliin.

Entä voittopalkinto.
Onko se lahja?

Se on lahja. Mutta lahjastakin voi kieltäytyä ja siitä voi luopua.

Kaikki ihmiset kokevat ruumiin ylösnousemisen.
Mutta tarkoitat nyt vanhurskasten ylösnousemusta.

Miten ymmärrät tuon ylösnousemuksen
perusteena olevan vanhurskauden?

Pietari (2 Piet 2:20-22) kirjoitti:
Sillä jos he
meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen
tuntemisen kautta
ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon,
mutta niihin taas kietoutuvat
ja tulevat voitetuiksi,
niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.

Parempi olisi heille ollut,
etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä,
kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois
heille annetusta pyhästä käskystä.
Heille on tapahtunut,
mitä tosi sananlasku sanoo:
"Koira palaa oksennukselleen",
ja:
"Pesty sika rypee rapakossa".

Tässä pietari puhuu uskovista jotka luopuivat.

kalamos kirjoitti:
Katkaisit Raamattulainauksen huonossa paikassa.
Eli luetaan vielä pari jaetta eteenpäin,
niin selviää, mitä kohti Paavali rientää.

Paavali (Fil 3:13-14) kirjoitti:
Veljet,
minä en vielä katso sitä voittaneeni;
mutta yhden minä teen:
unhottaen sen, mikä on takana,
ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
minä riennän kohti päämäärää,
voittopalkintoa,
johon Jumala on minut
taivaallisella kutsumisella kutsunut
Kristuksessa Jeesuksessa.

Onko ylösnousemus voittopalkinto.
Minun mielestäni ei ole,
kuten edellisessä viestissäni toin esiin.

On voittopalkinto. Sen saamme kun emme luovu uskosta.