Olemme edenneet niin pitkälle,
että Morsian ymmärtää olevansa
kaikesta menneestä huolimatta
Rakastettu. Morsian on tuonut esiin sen,
että Hän on musta kuin Keedarin teltat.
Mutta Sulhanen näkee Morsiamen
aivan toisin.
Morsian
Sulhanen
Morsian
Sulhanen
Nyt Morsian ymmärtää asian.
Hän ei enää asu Keedarin teltoissa.
Hän asuu Rauhan Ruhtinaan kammiossa.
Mutta mitähän Jerusalemin tyttäret
asiasta ajattelevat.
Morsian rohkenee nyt sanoa heille sen,
minkä on sisäistänyt.
Salomo (KV 1:6) kirjoitti:
Älkää katsoko sitä,
että minä olen musta,
päivän paahtama.
Tämä kesä oli nihkea ja kostea
ja tuskainen.
Kunnes iski valtava helle.
Vihdoin minunkin luuni lämpesivät.
Ja huomasin,
että toisin kuin olin ajatellut,
niin sittenkin saan tehdyksi vielä
polttopuita varastoon.
Selvittelin valtavat risukasat.
Kirveellä oli paljon töitä.
Sitten piti ottaa jo moottorisaha
avuksi, kun tuli paksumpaa oksaa
ja pientä puunrunkoa.
Helle kuivatti kuumalla kalliolla
olevaa isojen puunrunkojen pinoa.
Ja niin minä aloin tonkia sitä.
Kova homma.
Ja vaarallistakin,
kun olen raihnainenkin.
Puunrungot lensivät paikasta toiseen,
kun etsin alempia puita,
jotka ovat olleet alkukesän sateilta
päällimmäisten suojaamana.
Ja niin löysin suuren määrän
niin kuivia rungonpätkiä,
että päätin työstää ne takkapuiksi.
Moottorisaha pärisi ja
ikivanha sähköhalkaisukone tärisi.
Ja peräkärryllinen jos toinenkin
ja kolmaskin ... tuli pelastettua.
Tämä kaikki oli suurta ihmettä minulle.
Ja sain kaiken tehtyä
ennenkuin hellekausi päättyi
ja tuli valtavat sateet.
Sitten tässä jo vähän oli aikaa kulunut.
Kävin suihkussa ja etsin makuuhuoneen
vaatekaapista päällepantavaa.
Vaimo, joka selkänsä tähden
joutuu viettämään suuren osan päivästä
sängyssä maaten,
huusi yht'äkkiä kovalla äänellä:
"katso sinun selkääsi".
Yritin vääntää itseäni sen verran,
että minäkin näen selkäpuoleni
kaapin peiliovesta.
Selkäni oli todellakin
juuri sellainen kuin
edellä Raamattua lainaten totesin.
minä olen musta,
päivän paahtama
Ja aloin miettiä jatkolausetta.
Missä on minun viinitarhani.
Salomo (KV 1:6) kirjoitti:
Äitini pojat vihastuivat minuun,
panivat minut
viinitarhain vartijaksi
- omaa viinitarhaani en vartioinut.
Minä annoin kaikkeni
kuumalla kalliolla.
Näissä maisemissa, jossa elän,
ilmavirrat kulkevat kummallisesti.
Esimerkiksi tuo kallio on kuin pätsi.
Sitten taas ihan viereen
saattaa jostain kiemurrella
raikkaat merituulet.
Ja sitten taas tullaan kohtaan,
joka on kuin kattila.
Mutta missä on minun viinitarhani.
Se ei ole puukalliolla.
Se ei ole tuossa
hirvieläinten tähden aidatussa kattilassa,
jossa olen epätoivoisesti yrittänyt
kasvattaa perunaa suurella vaivalla.
Minun viinitarhani on jossain ihan muualla.
Ja sitä en vartioinut.
Minulla oli koko ajan
kun raadoin polttopuiden kimpussa,
syyllisyys siitä,
että en ehdi varjella viinitarhaani.
Ja niin sitten tulin kokemaan senkin,
mitä tuossa kohdassa Morsian
sanoo kokeneensa.
Äitini pojat vihastuivat minuun
Olen taas omalla viinitarhallani.
Saa nähdä miten sujuu sen varjeleminen.
Laulujen laulu on
alkanut kaipauksella.
Tämä on johtanut suhteeseen
Sulhasen ja Morsiamen välillä.
Morsian on vihdoin päässyt
kovasta pakkotyöstä
astelemaan omaan
viinitarhaansa. Se on itse asiassa
Sulhasen koti ja viinitarha.
Morsian on saanut tutustua Sulhaseen.
Morsian on ymmärtänyt
itseään koskevia tosiasioita
ja saanut kokea
Sulhasen suun sanojen
armollisen parantavan kosketuksen.
Morsian haluaa nyt olla
hyödyksi uudessa kodissaan
Sulhasen luona
paimentamalla tämän lampaita.
Tämän uuden kodin seinät
kaiuttavat huoneesta huoneeseen
Morsiamen huudon:
Salomo (KV 1:7) kirjoitti:
Sano minulle sinä,
jota sieluni rakastaa,
missä laumaasi paimennat,
missä annat sen keskipäivällä levätä.
Miksi minä hunnutettuna
joutuisin sinun toveriesi laumain luo!
Morsian
on osoittanut kysymyksensä
Sulhaselle.
Mutta vastaus tulee muiden
Sulhasen kodin asukkaiden kautta.
Salomo (KV 1:8) kirjoitti:
Jos et sitä tiedä,
sinä naisista kaunein,
käy lammasten jälkiä
ja kaitse vohliasi
paimenten telttapaikoilla.
Siellä missä on
Sulhasen palvelusväkeä,
sielllä missä on
Sulhasen lampaita ja karitsoja,
siellä on Sulhanen heidän keskellään.
Menemme mihin tahansa telttapaikalle,
siellä kuullaan Sulhasen ääni.
Ja kohta Morsian kuuleekin sen
ja niin kovin kohtikäyvänä.
Taas Morsian saa kokea
Hänen suunsa suudelman
niin ihmeellisen koskettavissa sanoissa,
jotka jatkavat siitä,
mihin muiden jo antama vastaus päättyi.
Missä laumaasi paimennat 
