Juuri ennenkuin olin lukenut viestisi olin huokaillut:
"Herra siunaa tämä päivä".
Sitten aamukahvit ja muita rutiineja.
Voinnin tunnustelua. Jne.
Tuntui, että nyt se onnistuu.
Minä voin mennä tekemään puutarhaan
pienen mutta hikisen operaation.
Tiesin, että sen jälkeen minä olen yltä päältä hiessä ja likainen.
Ja minulla on kiire lämpimään suihkuun.
Pääni kun ei kestä minkäänlaista vilunvärettäkään.
Ja se onnistui. Tyytyväisena tulin pellolta.
Vaimo esitteli minulle löytämäänsä maamehiläisten pesää takaoven viereltä.
Hiukan kauhistaa sen läheisyys.
Suunniteltiin päivää eteenpäin.
Ja sitten tokaisin:
"Mutta nyt minun täytyy mennä äkkiä suihkuun".
Olin jo myöhässä. Hikinen pää alkoi paleltua.
Kiireesti riisuuduin. Saippuat ja shampoot esille.
Ja sitten hana auki.
Aaahhh .... eeeeiiiiii ... öööööh - mitä ihmettä.
Hanasta tuli vain kylmää vettä.
Muistelin Magda-siskon toivotusta onnellisesta päivästä.
Äkkiä vaatteet päälle.
Ja soitin paikkakunnan ainoaan putkifirmaan.
Kukaan ei vastaa.
Soitin johtajan (lue putkimies) kännykkään.
Ja sainkin hänet kiinni. Ja niin minä aloitin selvittelyn.
"Minä olen hirvittävän likainen".
Luuli varmaan, että meillä on jokin viemärivahinko.
No, sitten asia selkeni, ja hän lupasi tulla.
Varmuuden vuoksi tarkensin, että mihin aikaan.
"Kyllä ... ihan vaikka ... huomenna tai ylihuomenna ...".
Tähän oli tyytyminen.
Mietin kenen luokse menisin likaisena ja haisevana
kysymään, pääsisikö suihkuun.
Sitten päätimme kuitenkin,
että ei tässä auta muu kuin mennä itse hakemaan
uusi termostaattisekoitin.
Soitin uudelleen firman numeroon.
Ja nyt sieltä vastasikin pääjohtaja (lue putkimiehen vaimo).
Ja niin menimme hakemaan uutta osaa,
joka maksoi mansikoita.
Sitten poikkesimme hautausmaalle katsomaan,
ovatko peurat syöneet istuttamamme orvokit.
Kun niitä äitienpäivän edellä istutimme meille sanottiin,
että ihan turha vaiva. Ensi yönä peurat syövät ne.
Siellä ne yhä olivat. Kenenkään muun haudalla
niitä ei kyllä näkynyt, johtuen siitäkin,
että eivät olleet uskaltaneet orvokkeja edes istuttaa.
Sitten vielä viimeksi menin niin likaisena ja haisevana
kuin sitten olinkin osuuskauppaan ja tein viikon ruokaostokset.
En saanut porttikieltoa.
Nyt sitten viikon päästä pitääkin mennä
taas kylille - miten sen sanoitkaan - hampulääkäriin.
Toivottavasti olen silloin voimissani ja suihkunraikas.
Käyn sitten taas tarkistamassa orvokit
ja hakemassa viikon tai kahden ruoat osuuskaupasta.
Oli kai se kuitenkin hyvä päivä.
Illalla katselin vielä nettiin S24-kreationismipalstalle.
Taas tuli törkyä niskaan.
Mutta ei se haittaa.
Kukaan ei kuitenkaan edes yrittänyt enää väittää,
että evoluutio olisi jotain kehittänyt.
Toivottavasti tästäkin tulee onnellinen päivä.
Murheita on kyllä paljon.
Mutta Sanan kehotus kuuluu:
Paavali (1 Tess 5:16-18) kirjoitti:Olkaa aina iloiset.
Rukoilkaa lakkaamatta.
Kiittäkää joka tilassa.
