Witnessin kysymykseen ”Mitä kuuluu Suomen kristilliseen kenttään tätä nykyä, vuoden 2017 kynnyksellä?” saamme todennäköisesti monenkirjavia vastauksia. Senkin suhteen, elämmekö me nyt pian tulevan herätyksen odotusta vai yhä syvenevän luopumuksen aikoja, vallitsee erimielisyyttä. Jumala on armossaan antanut maallemme menneinä vuosikymmeninä laajoja herätyksen aikoja: 1800-luvulla syntyi tänäänkin toimivia suuria herätysliikkeitä, sotiemme jälkeen herätyksen tuulet puhalsivat läpi maan ja seurakuntien ja 50-luvulla oli nuorisoherätystä. Yhteistä noille herätyksen ajoille oli niiden alueellinen laajuus, lain ja armon voimakas julistus ja synnintuntoisten kuulijoiden katumus ja parannuksen tekeminen. Kristillisiä arvoja kunnioitettiin maassamme yleisesti ja radiohartausten kuunteleminen oli yleistä.. Suomalaisten sydänten maaperää oli muokattu pyhäkouluissa, koulujen hartauksissa, kinkereillä ja kotiseuroissa. Herätyksen sateet tulivat aikanaan vastaanottavaan maaperään.
Nykypäivää tarkasteltaessa ei voi välttyä kuulemasta puhetta kristittyjen luopumisesta Jumalan Sanan totuuksista, ns. menestysteologian esiinmarssista, äärikarismaattisten ja monien arvioiden mukaan epäraittiiden uusien yhteisöjen syntymisestä, torontolaisuuden jälkijäristyksen vaikutuksesta sekä oikean, murtavan, evankeliumin saarnan vähäisyydestä. Yhä enemmän kohtaan niitä vakaumuksellisia kristittyjä, joiden on vaikea löytää hengellistä kotia hajanaiseksi käyneessä Suomen Siionissa. Toisaalta on niitä, jotka kokevat nykyaikaisen lyhytsäkeistöisen ylistyslaulamisen, voimakasäänisten rock-pohjaisten gospelyhtyeiden, joissain yhteydessä valoshown, seurakuntalaisten näkyvän liikehdinnän käsien nostamisineen sekä PH:n voimaa ja ihmeitä korostavien saarnojen tuovan jotain kaivattua uutta suomalaiseen ”kuivettuneeseen” kristillisyyteen.
Konservatiivisella rintamalla saarnoissa ovat esillä säännöllisesti sekä rakkaus, että armo. Kuulijakunnan on helppo omaksua kuulemaansa niin kauan, kun puheiden pääpaino on yleisessä rakkaudessa tai suvaitsevaisessa armeliaisuudessa lähimmäisiämme kohtaan. Kuulija joutuu kuitenkin kyselemään, oliko puhuttu humanistista sosiaalista saarnaa vai korostettiinko siinä Kristuksessa olevaa totuutta rakkaudessa. Ihanilla käsitteillä rakkaus ja armo voi puhujasta riippuen olla toisistaan poikkeava sisältö.
Witnessin kysymys tuli tänään ajankohtaiseksi, koska tapasin keskustassa Kristillisdemokraattien vaaliteltan edessä miehen, jonka mukaan kristillisyys on nykyään vain nimitys ilman sen todellista sisältöä. Hän jakoi kokemuksia kristillisistä yhteisöistä, joita hän piti henkisesti sairaina ja hengellisesti kuolleina. Onko hänen mielipiteensä yleinen, vai näkeekö hän luopumista vain joidenkin omien vaikeiden kokemusten siivittämänä?
Suurin osa tänne kirjoittavista on lukenut läpi Uuden Testamentin. Löydämme vain yhden kirjan, jossa ei varoiteta harhaopeista tai vääristä julistajista ja se kirja on kirje Filemonille. Varoitukset koskevat ”tulevia aikoja” ja Jumala käskee meitä koettelemaan henget.
Paavali (1 Tim 4:1) kirjoitti:Mutta Henki sanoo selvästi,
että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta
ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta,
joiden omatunto on poltinraudalla merkitty.
Luukas (Ap.t 20:29) kirjoitti:Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia,
jotka eivät laumaa säästä.
Samasta asiasta puhui myös Herramme ja Vapahtajamme.
Matteus (7:15) kirjoitti:Kavahtakaa vääriä profeettoja,
jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa,
mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
Johannnes (1 Joh 4:1) kirjoitti:Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko,
vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta;
sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
Voiko käydä niin, että rakkautta ja suvaitsevaisuutta korostavana aikakautena
meidän kristittyjen on vaikea ottaa Jeesuksen käskyä todesta
ja koetella henget – onko oppi Raamatun mukainen ja korottaako julistaja keskeisesti ylösnoussutta ja syntimme sovittanutta Jeesusta Kristusta? Voiko Raamatun lukuisat varoitukset julmista susista olla täyttä totta jo tänään, meidän rakkaassa Suomen maassamme? Erityisesti joudun pohtimaan, millainen oppi on monilla niillä valtameren takaa tänne kutsutuilla kansainvälisestikin tunnetuilla julistajilla, joiden saarnaamistyyli on hyvin voimakas ja mahtipontinen – korostaako moni julistaja enemmän itseään kuin Kristusta, joka on heikoissa väkevä?
Witnessin kysymykseen ”Mitä kuuluu Suomen kristilliseen kenttään tätä nykyä, vuoden 2017 kynnyksellä?” saamme todennäköisesti monenkirjavia vastauksia. Senkin suhteen, elämmekö me nyt pian tulevan herätyksen odotusta vai yhä syvenevän luopumuksen aikoja, vallitsee erimielisyyttä. Jumala on armossaan antanut maallemme menneinä vuosikymmeninä laajoja herätyksen aikoja: 1800-luvulla syntyi tänäänkin toimivia suuria herätysliikkeitä, sotiemme jälkeen herätyksen tuulet puhalsivat läpi maan ja seurakuntien ja 50-luvulla oli nuorisoherätystä. Yhteistä noille herätyksen ajoille oli niiden alueellinen laajuus, lain ja armon voimakas julistus ja synnintuntoisten kuulijoiden katumus ja parannuksen tekeminen. Kristillisiä arvoja kunnioitettiin maassamme yleisesti ja radiohartausten kuunteleminen oli yleistä.. Suomalaisten sydänten maaperää oli muokattu pyhäkouluissa, koulujen hartauksissa, kinkereillä ja kotiseuroissa. Herätyksen sateet tulivat aikanaan vastaanottavaan maaperään.
Nykypäivää tarkasteltaessa ei voi välttyä kuulemasta puhetta kristittyjen luopumisesta Jumalan Sanan totuuksista, ns. menestysteologian esiinmarssista, äärikarismaattisten ja monien arvioiden mukaan epäraittiiden uusien yhteisöjen syntymisestä, torontolaisuuden jälkijäristyksen vaikutuksesta sekä oikean, murtavan, evankeliumin saarnan vähäisyydestä. Yhä enemmän kohtaan niitä vakaumuksellisia kristittyjä, joiden on vaikea löytää hengellistä kotia hajanaiseksi käyneessä Suomen Siionissa. Toisaalta on niitä, jotka kokevat nykyaikaisen lyhytsäkeistöisen ylistyslaulamisen, voimakasäänisten rock-pohjaisten gospelyhtyeiden, joissain yhteydessä valoshown, seurakuntalaisten näkyvän liikehdinnän käsien nostamisineen sekä PH:n voimaa ja ihmeitä korostavien saarnojen tuovan jotain kaivattua uutta suomalaiseen ”kuivettuneeseen” kristillisyyteen.
Konservatiivisella rintamalla saarnoissa ovat esillä säännöllisesti sekä rakkaus, että armo. Kuulijakunnan on helppo omaksua kuulemaansa niin kauan, kun puheiden pääpaino on yleisessä rakkaudessa tai suvaitsevaisessa armeliaisuudessa lähimmäisiämme kohtaan. Kuulija joutuu kuitenkin kyselemään, oliko puhuttu humanistista sosiaalista saarnaa vai korostettiinko siinä Kristuksessa olevaa totuutta rakkaudessa. Ihanilla käsitteillä rakkaus ja armo voi puhujasta riippuen olla toisistaan poikkeava sisältö.
Witnessin kysymys tuli tänään ajankohtaiseksi, koska tapasin keskustassa Kristillisdemokraattien vaaliteltan edessä miehen, jonka mukaan kristillisyys on nykyään vain nimitys ilman sen todellista sisältöä. Hän jakoi kokemuksia kristillisistä yhteisöistä, joita hän piti henkisesti sairaina ja hengellisesti kuolleina. Onko hänen mielipiteensä yleinen, vai näkeekö hän luopumista vain joidenkin omien vaikeiden kokemusten siivittämänä?
Suurin osa tänne kirjoittavista on lukenut läpi Uuden Testamentin. Löydämme vain yhden kirjan, jossa ei varoiteta harhaopeista tai vääristä julistajista ja se kirja on kirje Filemonille. Varoitukset koskevat ”tulevia aikoja” ja Jumala käskee meitä koettelemaan henget.
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img]
[quote="Paavali (1 Tim 4:1)"][color=#004000]Mutta Henki sanoo selvästi,
että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta
ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta,
joiden omatunto on poltinraudalla merkitty.[/color][/quote]
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img]
[quote="Luukas (Ap.t 20:29)"]
[color=#004000]Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia,
jotka eivät laumaa säästä.[/color][/quote]
Samasta asiasta puhui myös Herramme ja Vapahtajamme.
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img]
[quote="Matteus (7:15)"][color=#804000]Kavahtakaa vääriä profeettoja,
jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa,
mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.[/color][/quote]
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img]
[quote="Johannnes (1 Joh 4:1)"][color=#004000]Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko,
vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta;
sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.[/color][/quote]
Voiko käydä niin, että rakkautta ja suvaitsevaisuutta korostavana aikakautena
meidän kristittyjen on vaikea ottaa Jeesuksen käskyä todesta
ja koetella henget – onko oppi Raamatun mukainen ja korottaako julistaja keskeisesti ylösnoussutta ja syntimme sovittanutta Jeesusta Kristusta? Voiko Raamatun lukuisat varoitukset julmista susista olla täyttä totta jo tänään, meidän rakkaassa Suomen maassamme? Erityisesti joudun pohtimaan, millainen oppi on monilla niillä valtameren takaa tänne kutsutuilla kansainvälisestikin tunnetuilla julistajilla, joiden saarnaamistyyli on hyvin voimakas ja mahtipontinen – korostaako moni julistaja enemmän itseään kuin Kristusta, joka on heikoissa väkevä?
