Kun Aadam osoitti
uskoa
käärmettä kohtaan,
ja epäuskoa
Jumalaa kohtaan,
siirtyi Maan hallintaoikeus
Aadamilta paholaiselle.
Kun Aadam söi kielletystä puusta,
tuli synti
hallitsijaksi maailmaan.
Johannes (8:34) kirjoitti:
Totisesti, totisesti minä sanon teille:
jokainen, joka tekee syntiä,
on synnin orja.
Kysymys on perimmältään paholaisesta,
joka on nyt tämän maailman ruhtinas.
Jumala varoittaa Aadamin ensimmäistä poikaa
tämän hallitsijan pyrkimyksestä.
Mooses (Gen 4:7) kirjoitti:
Eikö niin:
jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi;
mutta jos et hyvin tee,
niin väijyy synti ovella,
ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!
Kuitenkaan edes ensimmäinen Aadamin poika
ei kyennyt hallitsemaan syntiä,
vaan päästi synnin sisälleen hallitsemaan häntä.
Synti on siis hallitsija.
Mutta samalla tavalla
kuin ihminen joutui synnin orjaksi,
voi ihminen vapautua tuosta orjuudesta.
Ihminen joutuu synnin orjaksi
uskomalla käärmeen kautta tullutta
paholaisen sanomaa.
Ihminen vapautuu synnin ja kuoleman vallasta
uskomalla Häneen,
joka tehtiin synniksi meidän edestämme.
Siis nostamalla katseensa vaskikäärmeeseen,
eli Jeesukseen, joka ripustettiin puuhun.
Jokainen uskoo johonkin.
Mutta oleellista on,
keneen me laitamme luottamuksemme.
Jos me uskomme paholaisen sanoman,
niin me myös tottelemme häntä.
Jos me uskomme Hyvän Sanoman
eli evankeliumin,
niin me myös otamme sen vastaan.
On siis kaksi vaihtoehtoa.
Me uskomme paholaiseen,
ja olemme kadotetut.
Me uskomme Jumalaan,
ja olemme pelastetut.
Paavali (Ef 1:13-14) kirjoitti:
Hänessä on teihinkin,
sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin,
uskoviksi tultuanne
pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi
- hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Siis usko on neutraali.
Jokainen uskoo.
Mutta oleellista on,
uskommeko Pelastajaan vai paholaiseen.
Mutta tämän keskuselun avaus
ei varsinaisesti koske tätä kahtiajakoa.
Se koskee Jumalaan uskovia ihmisiä.
Jumalaan uskovakin voi olla vähäuskoinen.