Kirjoittaja kirjoitti:
Taitaa olla niin, että jos kulkee tarkoitetulla tiellä, saa voitelun, jos ei kulje, ei ole voitelua
Olet kirjoittanut tuon voitelussa.
Voi kunpa en nyt menettäisi tätä.
Siirrytään filippiläiskirjeestä
toiseen koirakohtaan.
Matteus (7:1-6) kirjoitti:
Älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi;
sillä millä tuomiolla
te tuomitsette,
sillä teidät tuomitaan;
ja millä mitalla te mittaatte,
sillä teille mitataan.
Kuinka näet rikan,
joka on veljesi silmässä,
mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi:
'Annas,
minä otan rikan silmästäsi',
ja katso,
malka on omassa silmässäsi?
Sinä ulkokullattu,
ota ensin malka omasta silmästäsi,
ja sitten sinä näet
ottaa rikan veljesi silmästä.
Älkää antako pyhää koirille,
älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen,
etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa
ja kääntyisi ja repisi teitä.
Eli olemme purevia koiria,
joita tulee kavahtaa,
jos toimimme filippiläiskirjeen
koirakohdan mukaan
ja vaadimme asioita toisilta tyyliin
'Sinun on tultava täydelliseksi'.
Eli näiden koirien mottona on:
'Oleks sä,
niinku mä,
lumivalkea hä!'
Me huomaamme rikan
veljemme silmässä.
Mutta emme malkaa omassa
silmässämme,
joka peittää lähes kokonaan
näkökenttämme
eli uskon silmämme.
Siis ainakin näkökenttämme ylöspäin.
Sillä tuo malka = kattoparru.
Ja siitä tulee pahaa jälkeä,
jos meidän sallitaan sokeana
kaivella veljen silmästä rikkaa pois.
Olemme silloin filippiläiskirjeessä
mainittujen koirien tapaan
tietoisia Jeesuksesta,
mutta Jeesuksen usko
ei meissä vaikuta.
Eikä Jeesuksen vanhurskaus.
Olemme omavanhurskaita
kaivellessamme esiin
lain tekstissä olevia
pieniä prikkuja
(jotka erottavat toisistaan
kaksi kirjainta).
Toinen oja
tiemme toisella puolella on se,
että me mäiskimme
pyhää (uhrilihaa) koirille ja sioille.
Me olemme lahjavanhurskauden tähden
syyttömäksi julistettuja.
Mutta ei se oikeuta meitä
elämään holtittomasti.
Petollisiksi koiriksi muutumme,
jos heitämme tuota uhrilihaa
eli Jeesuksen uhratun ruumiin
ihmisille kuin automaatilta.
'Ota tämä ja olet pelastettu.'
Ja varmimmaksi vakuudeksi
vielä sanomme
hämmentyneelle ihmiselle,
joka ei asiasta mitään vielä ymmärrä:
'Se on Jumalan teko.
Parannuksen teko siis.
Ole sinä vain huoletta.
Et sinä voi mitään tehdä.
Kaikki on tehty.'
Mutta ei.
Ei Jumalan tarvitse tehdä parannusta.
Meidän täytyy tehdä parannus.
Jos meissä ei tapahdu mielenmuutosta,
niin emme me voi myöskään uskoa.
Markus (1:14-15) kirjoitti:
Mutta sittenkuin Johannes
oli pantu vankeuteen,
meni Jeesus Galileaan
ja saarnasi Jumalan evankeliumia
ja sanoi:
"Aika on täyttynyt,
ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle;
tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
Siis ei voi olla uskoa
ennen parannuksen tekoa.
Jo Johannes Kastaja
vaati parannuksen tekoa
ennen kastetta.
Ei meitä upoteta Jeesukseen,
jos emme tee parannusta.
Ja niin me voimme
väärällä julistuksella
olla koiria,
jotka ajavat ihmiset
ojaan tai allikkoon,
mutta ei Jeesuksen tykö
eli Jumalan Valtakuntaan,
jonka pitäisi meidän
kauttamme tulla
ihmisiä lähelle.
Kun julistamme
Pyhässä Hengessä
ilosanomaa Jeesuksesta,
niin se saa ihmiset itkemään syntejään,
mutta se saa ihmiset
myöt tulemaan Jeesuksen tykö.
Jos julistamme jotain muuta,
olemme koiria,
jotka pelottelevat ihmisiä
pois Jeesuksen luota,
tai sikoja,
jotka peittävät mutavelliin
arvokkaat helmet,
eikä kukaan näe niiden ihanuutta.
Ja voi olla,
että emme itsekään
ole koskaan Jeesusta kohdanneet.
Ja silloin meitä koskee se,
mitä Jeesus kehotti heti
seuraavaksi tuon
koira- ja sikajutun jatkoksi
vuorisaarnassaan:
Matteus (7:7-10) kirjoitti:
Anokaa,
niin teille annetaan;
etsikää,
niin te löydätte;
kolkuttakaa,
niin teille avataan.
Sillä jokainen anova saa,
ja etsivä löytää,
ja kolkuttavalle avataan.
Vai kuka teistä on se ihminen,
joka antaa pojallensa kiven,
kun tämä pyytää häneltä leipää,
taikka, kun hän pyytää kalaa,
antaa hänelle käärmeen?
Kun ihminen kääntyy
Jumalan puoleen,
niin hän saa elämän leivän
ja uuden elämän eli kalan.
Hän on siirtynyt kuolemasta elämään.
Hän ei ikinä kuole.
Hänestä on tullut uusi luomus.
Samoinkuin kalat
eivät kuolleet vedenpaisumuksessa.
Meillä on Jumalan Sana
eli Elämän Leipä.
Mutta olemme koiria,
jos tarjoamme muille ihmisille
tuon puhtaan nisun sijasta kiviä.
Kivisiä lain tauluja.
Meillä on Elämän Henki.
Mutta olemme koiria,
jos tarjoamme ihmisille
Elämän Hengen sijasta
sielullisuutta ja hekumaa.
Voi kuinka minä iloitsin,
kun vähän aikaa sitten
törmäsin videoon,
jossa oli vanhan ajan
kitarakuoro. Joskus ihmettelen,
että mihin me ihmisiä oikein
haluamme johdattaa,
kun ns hengellisessä tilaisuudessa
lavan täyttää
savut ja hehkuva valoshow
sekä kauhea meteli.
