Raamattu on Jumalan omasivu

Itse näen sen pikemminkin siunauksena.


On totta, että Jumala kostaa isien pahat teot, isiensä synteihin viattomille sukupolville jopa neljänteen sukupolveen kun asti, mutta kun ihminen tulee uskoon ja uudestisyntyy, niin se kirous katkeaa.


Joita Herra rakastaa, niitä Hän myös kurittaa.

On armoa jos Herra kurittaa tässä ajassa iäisyyttä varten, ettei meitä maailman kanssa
iankaikkiseen kadotukseen tuomittaisi.


Jumala kuritti Jeesuksen Kristuksen hyljänneitä juutalaisia kovasti eläessään, jotta heistä edes jotkut pelastuisivat kuoleman leireillä,eivätkä joutuisi iankaikkiseen kadotukseen yhdessä jumalattoman maailman kanssa, sillä ei ole pelastusta yhdelläkään juutalaisellakaan, ilman Jeesuksen puoleen kääntymistä ja Jeesukseen Jumalana ja Messiaan uskomista.

Tuo veren päälle tuleminen toteutui jo kun ylipapit tuhottiin roomalaisten toimesta, varmaan myös lapsensa. Tätä holokaustiasiaa, että miksi se tapahtui, ei saa ortodoksijuutalaiselta edes kysyä, eikä siitä keskustella koskaan ortodoksijuutalaisissa piireissä.

Syy ei ollut Jeesuksen tappaminen, kun eihän sen jälkeiset sukupolvet olleet siihen syyllisiä, eivätkä kaikki edes siihen aikaan. Syy on siinä, kun he eivät kuule Herran ääntä. Tämä luku selittää asian:

5. Mooseksen kirja 28

15 Mutta jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi ja saavuttavat sinut.

Miksi Jumala salli juutalaisten ja muidenkin tuhoamisleirit? Oliko syynä Jeesuksen ristille huutaminen syyttömänä? Juutalaiset huusivat, että tulkoon Hänen verensä meidän päällemme.

"Esillä on myös otteita yhdestä varhaisimmista silminnäkijäkertomuksista Treblinkan kuolemanleiristä. Lausunto on peräisin syyskesältä 1942, ja sen kirjasi ylös Oneg Shabbat -arkiston kokoajiin kuulunut Rachel Auerbach.

”Sydämeni paloi tuskasta ja raivosta, kun näin tuhansien ihmisten pelon, kauhun ja hämmennyksen ja paholaisen käsistä karkuun yrittäneiden sieluparkojen avuttomuuden. Naiset, pikkulapset ja miehet, jotka olivat vahvoja kuin tammet mutta avuttomia kuin vauvat. He eivät kyenneet käyttämään älyään, taitojaan eikä voimiaan. Jumala ja ihmiset jättivät heidät kohtalon armoille”, kertoi Treblinkasta pakenemaan päässyt ja takaisin Varsovan gettoon palannut Jakub Krzepicki."


https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009512600.html