Kirjoittaja kalamos » 03.09.2025 08:32
Alkutekstin
tarkoittaa olemista
tässä ja nyt.
Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä,
ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään.
Emme ole ulkopuolisia
vaan kuulumme joukkoon,
kuten samasta luvusta pian ilmenee.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden
hänen armostaan
sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa
Tuossa on vähän vaikea aikamuoto
Aoristi (= määrittämätön).
Minä olen tehnyt syntiä
ja olen siksi Jumalan kirkkautta vailla.
Tämä asia ei muutu.
Minä olen kuollut ja pysyn sellaisena.
Minut haudattiinkin jo joskus
puolivuosisataa sitten.
Mutta sitten on toinen tosiasia.
Minä synnyin uudesti.
Ja nyt minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa.
Ja nyt minä eli henkeni
on jo taivaallisissa.
Ja näin taivas ympäröi jo minua.
Ja lisäksi Jumalan Valtakunta
on jo sisäisesti minussa.
Ja minut on puettu
Jeesuksen vanhurskauteen.
Mutta sellainen kiusallinen juttu
tässä kaikessa on,
että tuo vanha kalamos,
jota Paavali nimittää
kuoleman ruumiiksi
riippuu minussa kiinni.
No sen kanssa mennään.
Ja tämmöisenä minä sitten
joudun vaeltamaan
tämän maanpäällisen taipaleen.
Mielellä/ymmärryksellä
palvelen Jumalan lakia,
mutta lihalla synnin lakia.
Ja tuo liha
ei pyhity eikä jalostu.
Mutta on minulla hyväkin uutinen.
Herran veli Jaakob kirjoittaa:
Sillä Herra on Henki,
ja missä Herran Henki on,
siinä on vapaus.
Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra,
joka on Henki.
Alkutekstin
[list]ἐστιν
estin [/list]
tarkoittaa olemista
tässä ja nyt.
:bible: [list][color=#004000]Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä,
ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään. [/color][/list]
Emme ole ulkopuolisia
vaan kuulumme joukkoon,
kuten samasta luvusta pian ilmenee.
:bible: [list][i][color=#004000]Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden
hänen armostaan
sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa [/color][/i][/list]
Tuossa on vähän vaikea aikamuoto
Aoristi (= määrittämätön).
Minä olen tehnyt syntiä
ja olen siksi Jumalan kirkkautta vailla.
Tämä asia ei muutu.
Minä olen kuollut ja pysyn sellaisena.
Minut haudattiinkin jo joskus
puolivuosisataa sitten.
Mutta sitten on toinen tosiasia.
Minä synnyin uudesti.
Ja nyt minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa.
Ja nyt minä eli henkeni
on jo taivaallisissa.
Ja näin taivas ympäröi jo minua.
Ja lisäksi Jumalan Valtakunta
on jo sisäisesti minussa.
Ja minut on puettu
Jeesuksen vanhurskauteen.
Mutta sellainen kiusallinen juttu
tässä kaikessa on,
että tuo vanha kalamos,
jota Paavali nimittää
kuoleman ruumiiksi
riippuu minussa kiinni.
No sen kanssa mennään.
Ja tämmöisenä minä sitten
joudun vaeltamaan
tämän maanpäällisen taipaleen.
Mielellä/ymmärryksellä
palvelen Jumalan lakia,
mutta lihalla synnin lakia.
Ja tuo liha
ei pyhity eikä jalostu.
Mutta on minulla hyväkin uutinen.
Herran veli Jaakob kirjoittaa:
:bible: [list][i][color=#004000]Sillä Herra on Henki,
ja missä Herran Henki on,
siinä on vapaus.
Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra,
joka on Henki.[/color][/i][/list]