Katsotaan nyt tarkkaan,
mitä Sana sanoo.
Sinä yhdistit asioita
Ilmestyskirjan luvuista 20 ja 14.
Ilmestyskirjassa osa luvuista
on ns parenteesilukuja.
Teologiaa tutkineena tiedät
tuon käsitteen.
Minä en ymmärrä teologiasta mitään,
mutta uskon pilkulleen kaiken,
mitä Raamatussa tuodaan esiin.
Ja kun kohtaan teologin,
niin nostan hattua.
Tämä mainintani parenteesista
varmaan jo riittäisi vastaukseksi Sinulle,
miksi Sana ei ilmoita,
että ihmisiä vaivataan
Herran Uhrilampaan ( Jeesus )
ja pyhien enkeleiden läsnäolossa,
ikuisesti, yöt ja päivät.
Mutta itseäni ja muita lukijoita varten
selvitän asian.
Ilmestyskirjassa on siis lukuja,
jotka ovat ns parenteesilukuja.
Ensimmäinen sellainen on
Ilmestyskirjan ensimmäinen luku.
Se esittelee sen,
mitä Ilmestyskirjassa
jatkossa tulee esiin.
Ilmestyskirjan sisältö
tulee siis muodostumaan
seuraavista kolmesta osasta.
Johannes (Ilm 1:19) kirjoitti:
mitä olet nähnyt
ja
mikä nyt on
ja
mitä tämän jälkeen on tapahtuva
Ensimmäinen luku,
joka parenteesilukuna tämän ilmoittaa,
kertoo samalla jo
tuon ensimmäisen asian toteutumisesta
siinä hetkessä.
Siis Ilmestyskirjan ensimmäiseen
lukuun on jo kirjattu se,
mitä Johannes näki,
kun kääntyi katsomaan,
mikä ääni hänelle puhui.
Mutta kaksi seuraavaa asiaa
tulevat esiin vasta myöhemmin.
- mitä olet nähnyt (Ilm 1)
- mikä nyt on (Ilm 2-3)
- mitä tämän jälkeen on tapahtuva (Ilm 4- )
Vastaavanlaisia parenteesikatkelmia
löytyy muualtakin Ilmestyskirjasta.
Esimerkiksi juuri luvusta 14
ihan sen alusta alkaen.
Mutta menen suoraan katkelmaan,
jota lainasit.
Johannes (Ilm 14:9-11) kirjoitti:
Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli,
joka sanoi suurella äänellä:
"Jos joku kumartaa petoa
ja sen kuvaa
ja ottaa sen merkin
otsaansa tai käteensä,
niin hänkin on juova
Jumalan vihan viiniä,
joka sekoittamattomana
on kaadettu hänen vihansa maljaan,
ja häntä pitää
tulella ja tulikivellä vaivattaman
pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
Ja heidän vaivansa savu
on nouseva aina ja iankaikkisesti,
eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä,
heillä,
jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat,
eikä kenelläkään,
joka ottaa sen nimen merkin.
Olemme siis tuossa
valtavassa spektaakkelissa
nyt sellaisessa kohdassa,
jossa enkelit julistavat maailmalle
vakavaa sanomaa.
Erityinen varoituksen sana
kohdistuu siihen,
että ihmiset eivät kumartaisi petoa
eivätkä ottaisi pedonmerkkiä.
Siis nämä ihmiset,
joita varoitetaan eivät tietenkään
vielä ole näin tehneet.
Mutta jos tekevät,
niin sitten tulee tapahtumaan
heidän kohdallaan se,
mitä tuon parenteesiluvun jälkeen
sanotaan luvusta 15 alkaen,
eli seitsemän enkeliä lähtevät
Jumalan luota vihanmaljoineen
ja vuodattavat ne ihmisten päälle.
Eli tuossa
Ilmestyskirjan kuvaamassa aikajaksossa
tapahtuu se,
että pedon merkin ottanutta ihmistä
vaivataan eli
hänkin on juova Jumalan vihan viiniä,
joka sekoittamattomana
on kaadettu hänen vihansa maljaan,
ja häntä pitää tulella ja tulikivellä
vaivattaman pyhien enkelien edessä
ja Karitsan edessä.
Ja tämä vaihe päättyy siihen,
että seitsemäskin malja on vuodatettu.
Johannes (ilm 16:17-21) kirjoitti:
Ja seitsemäs enkeli
vuodatti maljansa ilmaan,
ja temppelistä, valtaistuimelta,
lähti suuri ääni, joka sanoi:
"Se on tapahtunut."
Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää;
ja tuli suuri maanjäristys,
niin ankara ja suuri maanjäristys,
ettei sen vertaista ole ollut siitä asti,
kuin ihmisiä on ollut maan päällä.
Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan,
ja kansojen kaupungit kukistuivat.
Ja se suuri Babylon
tuli muistetuksi Jumalan edessä,
niin että hän antoi sille
vihansa kiivauden viinimaljan.
Ja kaikki saaret pakenivat,
eikä vuoria enää ollut.
Ja suuria rakeita,
leiviskän painoisia,
satoi taivaasta ihmisten päälle;
ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa
raesateen vitsauksen tähden,
sillä se vitsaus oli ylen suuri.
Ja tämä vaihe on
lainaamasi katkelman
Ilm 14:9-10 täyttymys.
Mutta sen jälkeen
tuossa parenteesiluvussa
Johannes kertoo
vielä kaukaisemmista tapahtumista
aina ikuisuuksia myöten.
Johannes (Ilm 14:11) kirjoitti:Ja heidän vaivansa savu
on nouseva
aina ja iankaikkisesti,
eikä heillä ole lepoa
päivällä eikä yöllä,
heillä,
jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat,
eikä kenelläkään,
joka ottaa sen nimen merkin.
Tämä on heidän ikuinen kohtalonsa.
Mutta tämän vaiheen toteutuminen
konkretisoituu vasta
Ilmestyskirjan kohdassa (Ilm 20:10- ),
jolloin he nimenomaan poistuvat
Herran kasvojen edestä.
Jumalan maailma ei heitä seuraa sinne,
minne he menevät.