Jeesus arvosteli (tuomitsi) kovin sanoin
väärää suhtautumista lähimmäiseen.
Sillä jos suhteemme ei ole kunnossa
lähimmäistemme kanssa,
ei se ole kunnossa myöskään
Jumalan kanssa.
Matteus (5:23-24) kirjoitti:
Sentähden,
jos tuot lahjaasi alttarille
ja siellä muistat,
että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen,
ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa,
ja tule sitten uhraamaan lahjasi.
Jos näin ei tapahdu,
niin meiltä estyy
mahdollisuus palvella Jumalaa.
Matteus (5:25-26) kirjoitti:
Suostu pian sopimaan
riitapuolesi kanssa,
niin kauan kuin vielä olet
hänen kanssaan tiellä,
ettei riitapuolesi vetäisi
sinua tuomarin eteen
ja tuomari antaisi sinua
oikeudenpalvelijalle,
ja ettei sinua pantaisi
vankeuteen.
Totisesti minä sanon sinulle:
sieltä et pääse,
ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.
Monikin uskova
voi elää velkavankeudessa
koko elämänsä.
On todella helppo arvostella (tuomita) ihmisiä.
Mutta helposti jää huomaamatta,
että silloin arvostelemme (tuomitsemme)
aina myös itsemme vankilaan.
Jeesus jatkaa:
Matteus (5:27-28) kirjoitti:
Te olette kuulleet sanotuksi:
'Älä tee huorin'.
Mutta minä sanon teille:
jokainen,
joka katsoo naista himoiten häntä,
on jo sydämessään tehnyt huorin
hänen kanssansa.
Uskoakseni jokainen aikuisista miehistä
on syyllistynyt kumpaankin asiaan,
jotka Jeesus edellä olevassa
vuorisaarnansa katkelmassa
heti ensimmäiseksi
tuomittavista asioista
toi esille.
Jokainen meistä on joskus syyllistynyt
tappamiseen ja huorintekemiseen.
Yksi sana riittää tappamiseen,
yksi katse huorin tekemiseen.
Johdantona tälle arvioinnille (tuomitsemiselle)
Jeesus totesi näin:
Matteus (5:18) kirjoitti:
Sillä totisesti minä sanon teille:
kunnes taivas ja maa katoavat,
ei laista katoa pieninkään kirjain,
ei ainoakaan piirto,
ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Mutta sitten käy niin,
että Hän nostaa riman huippukorkeuteen,
jota yksikään ei ylitä.
Tuomarin arvostelu eli tuomio on
yksiselitteinen:
Riman alituksen perusteena
vain yksi sana tai yksi katse.
Koska me olemme jokainen
arvosteltavia (tuomittavia),
ja syyllisiä jokaisessa asiassa,
ei meillä ole varaa
arvostella (tuomita) ketään.
Arvostelu on siis tuomitsemista.
Raamatun suomennoksissamme
käännösvastineena on usein tuomita.
Matteus (7:1) kirjoitti:
Älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi.
Mutta alkutekstin sanan juuri
ei varsinaisesti viittaa
tuomarin nuijan heilutukseen
vaan kriittisyyteen.
Esimerkiksi adjektiivina
alkutekstin sana on
Itse verbiä ei pitäisikään
kääntää eikä ymmärtää
ensisijaisesti tuomitsemiseksi
vaan esimerkiksi
Novumin sanakirjan tarjoamissa
seitsemässä vaihoehdossa
se on vasta viimeisenä.
erottaa
määrätä
päättää
arvostella
ratkaista
vahvistaa
tuomita
Tuomitseminen on siis itse asiassa
arvostelua.
Ja voitaisiinkin kääntää
esimerkiksi näin:
kirjMatteus (7:1) kirjoitti:
Älkää arvostelko
jotta ei (teitä) arvosteltaisi
Ensimmäinen asia UT:n sivuilla,
jota Jeesus piti tuomittavana
eli ansaitsevan tuomion,
on väärä suhtautuminen veljeen.
Matteus (5:21-25) kirjoitti:
Te olette kuulleet sanotuksi
vanhoille:
'Älä tapa',
ja:
'Joka tappaa,
se on ansainnut oikeuden tuomion'.
Mutta minä sanon teille:
jokainen,
joka vihastuu veljeensä,
on ansainnut
oikeuden tuomion;
ja joka sanoo veljelleen:
'Sinä tyhjänpäiväinen',
on ansainnut
suuren neuvoston tuomion;
ja joka sanoo:
'Sinä hullu',
on ansainnut helvetin tulen.
Kun tämän tosiasian äärellä olemme,
niin kuinka helppoa onkaan antaa anteeksi.
On valtava etuoikeus elää vapaana.
Jatkuvassa anteeksiannon virrassa.
Jeesuksen veri puhdistaaaaaaa (jatkuvasti)
kaikesta synnistä.
Ja samoin tuo anteeksiantamus
kulkee meidän lävitsemme
jatkuvana virtana suhteessamme
lähimmäisiimme.
Jos ei kulje,
niin sitten on paha tukos
verenkierrossamme,
ja se on meille itsellemme
hyvin vaarallinen.
Kiitän aloittajaa siitä,
että hän on sanonut julkisestikin
antaneensa minulle kaiken anteeksi.
Ihan mahtavaa.
Vaikka en tiedäkään,
mitä olen saanut anteeksi.
Pääasia on,
että kaikki on anteeksi annettu.
