Raamattu on Jumalan omasivu

Helma on ilmaisu,
joka tarkoittaa turvallista paikkaa
isän sylissä/helmassa/rinnalla.

κόλπος = syli, helma, rinta
kolpos

:bible: [quote="Johannes (1:18)"][color=#004000]Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt;
ainokainen Poika,
joka on [b]Isän helmassa[/b],
on hänet ilmoittanut. [/color][/quote]

:bible: [size=85]Raamattu kansalle[/size][quote][color=#004000]
joka on
[b]Isän rinnalla[/b][/color][/quote]

:bible: [size=85]Novum interlineaari[/size][quote][color=#004000]
oleva
[b]sylissä Isän[/b][/color][/quote]

Aivan vastaavasti ne,
jotka ovat uskon isän Aabrahamin lapsia,
ovat Aabrahamin helmassa/sylissä/rinnalla.

Aabraham ei kuitenkaan ole vielä
Isän Kotona.
Hän on Jumalan Paratiisissa.
Ja sinne Aabrahamin helmaan
jokainen uskon kautta
Aabrahamin lapseksi tullut
päätyy nyt kuoltuaan.

Käsite Aabrahamin helma
kuvaa siis kuolemanjälkeistä
autuuden tilaa
Aabrahamin helmassa
eli itse asiasa Paratiisissa.

Kun Jeesus puhui Aabrahamin helmasta,
niin Hänen puheensa
toi väistämättä kuulijoiden mieleen sen,
mitä opetettiin Talmudissa
juutalaisten Raamatusta eli Tanakista.

Aabraham seisoi Paratiisin portilla.
Hän otti vastaan ja sulki syliinsä
jokaisen lapsensa,
joka siirtyi ajasta iäisyyteen
eli Aabrahamin helmaan.

Ja myöskin me
pakanauskovat olemme
Aabrahamin lapsia.

:bible: [quote="Paavali (Room 4:16)"]

[color=#004000]Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille,
joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko,
hänen, joka on meidän kaikkien isä[/color][/quote]

Meidän kaikkien on siis koettava
ruumiillinen kuolema.

:bible: [quote="Heprealainen (Hepr 9:27)"]

[color=#004000]ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen[/color][/quote]

Ihminen, jolla
on Aabrahamin usko,
oli sitten kysymyksessä
ympärileikattu Aabraham
tai ympärileikkaamaton Aabraham,
niin tällainen Aabrahamin lapsi
ruumiillisen kuoleman jälkeen
päätyy Aabrahamin helmaan
eli Jumalan Paratiisiin,
joka nyt on kolmannessa taivaassa.

Kun sitten tulee
ruumiin ylösnousemusten aika,
niin sitten maisemat vaihtuvat taas.

Tästäkin asiasta olemme samaa mieltä.

Tämän asian ymmärrän
itse asiassa samoin.

Aabrahamin helma
ei siis tarkoita tilaa,
vaan Aabrahamin lapsia.

Tässä kohden uskomme eri lailla ja ymmärrämme Raamatun ilmoitusta erilailla.


Minä ymmärrän Raamatusta niin, että nämä pelastetut, eli ne ennen Jeesuksen sovitustyötä poisnukkuneet tyhjennettiin Jumalan kolmanteen taivaaseen, mutta varsinainen tila (Aabrahamin helma) jäi maan sisälle, kuten siellä on suuren juovan toisella puolella tuonelan vaivanpaikkakin.


Sitä tilaa ei siirretty, vaan tilan asukit.

Aabrahamin helma ei ole enää
maan sisällä oleva tuonelan osa.

Jeesus meni välittömästi
ristinkuoleman jälkeen
tuonelaan ja julisti voittonssa
ja vei saaliin mukanaan
eli siirsi koko Aabrahamin helman
kolmanteen taivaaseen.

Siis Jeesus ja koko Aabrahamin helma
oli vastaan ottamasssa ristin ryöväriä,
joka tuona samana päivänä
eli vain muutamaa hetkeä myöhemmin
vielä ennen auringonlaskua
oli oleva Jeesuksen kanssa
Jumalan Paratiisissa
eli kolmannessa taivaassa.

Uskovilla ei nyt siellä
vielä ole ylösnousemusruumista,
vaan heillä on taivaallinen ruumis
siihen asti, että kokevat
maaksi tulleen ruumiin ylösnousemisen.

Näitä ylösnousemusvuoroja on useita.
Kristus on sen jo kokenut
esikoisena kuoloon nukkuneista,
ja seuraavana on vuorossa
Kristuksen Morsian eli seurakunta.

Sitten tulevat vuoroon
vaivan ajan ja vanhan liiton pyhät.

Ja vasta tuhat vuotta myöhemmin loput
mukaan lukien kaikki ne,
jotka ovat osallisia
ei vanhurskasten vaan vääräin
ei elämän vaan tuomion
ylösnousemuksesta.

Raamattu ilmaisee asian
myös vertailulla:

ensimmäinen
[b]ylösnousemus [/b]

toinen
[b]kuolema[/b]

On siis kaksi erilaista ylösnousemusta:

[list]Ensimmäinen eli elämän ylösnousemus
tuo vanhurskaat ikuiseen elämään.

Toinen eli tuomion ylösnousemus,
vie väärät ikuiseen kauhistukseen.[/list]

Raamattu ei kuitenkaan tunne käsitettä
toinen ylösnousemus,
vaan puhuu sen sijaan
toisesta kuolemasta.

Niin kauheasta asiasta on kysymys.
Siis ei puhuta elävistä.
Puhutaan kuolleista.

Mutta kuten tuolla on aiemmin
jo täsmennetty,
niin kuolema ei tarkoita sitä,
että emme olisi olemassa.

[quote="Annu"]

tuntevat kaiken tuskan, kauhun ja pimeyden[/quote]

Ihminen on iankaikkisuusolento
niinkuin muutkin olennot.

Ja meillä on valittavana
Iankaikkinen Elämä
tai
Iankaikkinen kuolema.

Toinen ulottuvuus on tässä tämän ulottuvuuden kanssa rinnakkain ja samalla sisäkkäin, kuten on ihmisessäkin nuo molemmat ulottuvuudet yhdessä kehossa jo nyt.


Kun Uskova kuolee, ei tietoinen yksilöllinen sielu, suinkaan kuole, eikä henki eli toisen ulottuvuuden henkikeho, henki ruumis, taivaallinen keho - kuole.

Uskovat myös palaavat takaisin maanpäälle, josta he joko kehon kuoleman kautta tai tempauksen kautta, - poistuivat Jeesuksen valmistamaan sijaan Isän tykö, kolmanteen taivaaseen, taivaalliseen Jerusalemiin, eikä Aabrahamin helmaan maan sisällä. Jeesus tyhjensi tuonelan pyhienpaikan, eli Aabrahamin helman, heti pian ristillä kuolemisen ja tuonelaan lasketumisen jälkeen, jossa Hän rikkipolki käärmeen, eli saatanan pään ja anasti oikeutetusti kuoleman ja tuonelan avaimet saatanalta.



Vasta myöhemmin, kun uskovat ovat jo palanneet Jeesuksen toisessa tulemuksensa tämän saman maan päälle, josta he poistuivat toiseen ulottuvuuteen - Jeesuksen tykö, perustetaan 1000- vuotinen Messias Kuninkaan, - Jeesuksen rauhanvaltakunta maanpäälle ja maa uudistetaan 1000 - vuoden ajaksi.


Eli Jeesukseen uskovat, ovat sitä joukkoa, jossa Herra Jeesus palaa takaisin toisessa tulemuksess alas taivaasta Harmagedonille, tuhannen tuhansine Pyhinensä. Taivaallista sotajoukkoa, ratsastaen valkoisilla hevosilla Jeesuksen perässä puettuina hohtavan puhtaaseen pellavavaatteeseen, joka on valkaistu Jeesus Messiaan sovintoveressä.

:bible: [quote="Heprealainen (Hepr 9:27)"][color=#004000]
Ja samoinkuin ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen,
mutta senjälkeen tulee tuomio[/color][/quote]

Siis kun ihminen kuolee
kokien ruumiillisen kuoleman,
niin se on loppu tälle elämälle.

Ne, jotka ovat nyt
maan päällä eläessään
vielä ruumiillisen kuoleman hetkelläkin
hengellisesti kuolleita,
eivät enää koskaan näe elämän päiviä.

Heitä odottaa tuomio paikkaan,
jonka mainitsit.

Jos ihminen sen sijaan
on ruumiillisen kuoleman hetkellä
hengellisesti elävä
eli on jo siirtynyt kuolemasta Elämään,
niin hänkään ei
enää koskaan näe tämän elämän päiviä.

Mutta hänestä sanotaan,
että hän ei ikinä näe kuolemaa.
Se tarkoittaa kuoleman henkivaltaa,
joka korjaa täältä ne,
jotka viedään alas tuonelaan.

Tämän henkivallan sijasta,
hänet korjaa täältä
Aabrahamin helmaan
Jumalan paratiisiin
Jumalan enkelit.

Mutta aina ja joka tapauksessa
ruumiillinen kuolema
on erittäin vakava ja
lopullinen päätepiste tälle elämälle,
jonka jälkeen ei enää
tule vaihtoehtoja valinnoille.

Kuoletko sinä Kalamos, jos vain yllä oleva pukusi kuolee?? Et kuole. Pukusi kerran kuolee tai kokee muuttumisen tempauksessa, mutta puvun sisällä oleva sinä, se jatkaa elämää, tässä tapauksessa vain toisessa ulottuvuudessa ja joko Jumalan luona kolmannessa taivaassa tai saatanan luona tuonelan vaivanpaikassa maan syvyydessä, odottaen helvettiä.


Kehomme on tämä puku. Maiilmankaikkeus on moniulotteinen. Henkimaailma on toinen olemassaolon ulottuvuus. Sielu ja henki ei voi kuolla siten, että ne ei olisi tietoisena olemassa.

Keskustelun otsikko on sanavalinnoissaan
epäraamatullinen.

Minä ymmärrän,
mitä Emilio tarkoittaa,
mutta tänä päivänä ihmisillä
ei ole kovinkaan paljon tietoa
Raamatun ilmoituksesta.

Ja siksi meidän tällä foorumilla,
jossa Raamattu on keskiössä,
täytyy olla tarkkana sanavalinnoissamme,
jotta meistä ei tulisi tietämättömien eksyttäjiä.

:bible: [quote="Luukas (Ap.t 2:29)"][color=#004000]
Te miehet, veljet,
on lupa teille rohkeasti sanoa,
mitä kantaisäämme Daavidiin tulee,
että hän on
sekä kuollut
että haudattu;

onhan hänen hautansa meidän keskellämme
vielä tänäkin päivänä.[/color] [/quote]

Raamatun ilmoitus on selkeä.
Jokainen ihminen on kerran kuoleva.

Daavidkin kuoli.
Daavidin Poika eli Jeesus Kristus
ei olisi kuollut koskaan,
koska hän ei koskaan ollut tehnyt syntiä.

Mutta Hän otti meidän syntimme päälleen,
ja lopuksi Hänet oikein tehtiin synniksi,
ja sitten Hän kuoli koko maailman synnin kera.

Mutta Hän nousi kuolleista,
koska Hän oli synnitön.
Tuonela ei voinut pidättää Häntä.

Ja niin ruumiillinen kuolema
on itse asiassa pelastus.
Mekin saamme Kristuksen tähden
kerran kokea ruumiin ylösnousemisen
ja saamme samanlaisen ylösnousemusruumiin
kuin Hänelläkin nyt on.

Henkemme osalta me olemme
jo siirtyneet ikuisen kuoleman tilasta
ikuiseen elämään,
jos olemme ottaneet vastaan Hänet,
joka on Ikuinen Elämä.

Sama ruumiin ylösnousemus,
jota Daavidin kuollut ruumis
yhä odottaa haudassaan,
samoinkuin Joosefin luut haudassaan,
on meidänkin lopullinen toivomme.

Daavidin ruumis on siis yhä haudassaan.
Ja siitä se kerran nousee ylös.
Daavid sanoi eläessään näin:

:bible: [quote="Luukas (Ap.t 2:26-27)"][color=#004000]
Sentähden
minun sydämeni iloitsee
ja kieleni riemuitsee,
ja myös minun ruumiini
on lepäävä toivossa;

sillä sinä et hylkää
minun sieluani tuonelaan
etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. [/color][/quote]

Jeesus Kristus on tuo Pyhä.
Hän on ainoa,
joka ei koskaan nähnyt katoavaisuutta.

Hänen ruumiinsa oli kyllä haudassa
kolme päivää ja kolme yötä,
mutta sitten se nousi ylös.

Siis se ei koskaan kadonnut.
Ei mädäntynyt pois.
Vaan haavoineen päivineen se nousi ylös.
Joskin kirkastetuksi ylösnousemusruumiiksi
muuttuneena.

Ja tätä ihmettä Daavidin ruumis,
vaikka onkin nähnyt katoavaisuuden,
odottaa yhä haudassaan.

Daavidin sielu/henki on jo siirretty
tuonelasta Aabrahamin helmaan
Jumalan Paratiisiin.

Ja tätä toivoa todisti
Daavidin hauta Pietarille
ja ensimmäisen herätyskokouksen
kuulijakunnalle.

Kuulijat muistelivat Daavidia,
jonka profeetallinen Sana
oli nyt voimallisesti toteutunut
heidän päivinään.

Risti haudalla todistaa ja julistaa
ylösnousemuksen toivoa.

Tiedän, että tiedät mitä minä tiedän Kalamos. Tiedätkö, että kuolleet eivät ole siellä paikassa hautuumailla, maatuva kotelo on ja sitä maatuvaa koteloa ei tule mennä paikanpäälle kunnioittamaan tai muistamaan kynttilän kanssa ja viemällä sinne muistokynttilän, tai kukan tai seppeleen. Kristittyjä ei ole kutsuttu sellaiseen. Minä näen sen synniksi Raamatun valossa ja turhaksi ja siinä on suuri vaara ajautua spiritismiin ja vainajien palvontaan ja riivaajahenkien, eli vainajahenkien (vainajiksi naamioituvia pahoja henkiä) palvontaan.

Uhrilehtoihin vietiin kyntyilöitä. Haudat sijaitsivat jopa uhrilehdoissa ja uhritammien juurella.


Kynttilänvieminen on rituaali joka puettu hyvään ideaan, muistamiseen.


Tuleeko rakkaita muistella? Ei tule. Minulla ei ole mitään tarvetta muistella ketään rakastamiani pyhiä, kun tiedän näkeväni heidät elossa taivaassa, jos ja kun armahdettuna syntisenä sinne perille kerran uskon säilyttäen ja Jeesuksessa riippuen pääsen. He ovat kokoajan elossa, suuri todistajien pilvi ympärillämme ja he eivät kaipaa pätkä vertaa rituaaleista kynttilän viemistä haudoille en tai kukkien viemistä tai haudoilla vierailua. Minä kiellän minun mahdollisella haudalla vierailun ja sinne ei saa tuoda mitään ei edes hautakiveä eikä ristiä, tosin en usko, että edes koen normaalia hautaamista ja mahdollista on että ruuminikin häpäistään. Tempausta odottaen. Maranatha.