Lauma on kuitenkin myös suojamuodostelma.
Vihollinen ei voi käydä
yksittäisen eläimen kimppuun
kovinkaan helposti,
niin pitkään kuin lauma pysyy koossa.
Mutta kun lauma saadaan hajotettua,
niin sen yksittäiset eläimet ovat vaarassa.
Erityisesti ne pienokaiset,
jotka normaalisti asetettaisiin
turvaan lauman keskelle.
Musta lammas on tavallaan
kaksipuolinen käsite.
Musta lammas voi olla häirikkö.
Mutta toisaalta myös hyljeksitty.
Siis musta lammas voi itse olla hylkääjä.
Tai sitten muut ovat hyljänneet sen.
Olen tainnut täällä jo kertoakin siitä,
kuinka ihana vaimoni oli varhaisessa
lapsuudessaan tekemisissä lampaiden
ja muidenkin eläinten kanssa.
Aina kun hän meni lammaslaitumen ohi
isoäidin luo, joka piti myös lehmiä,
ja pienen tytön tehtäviin kuului
auttaa lypsämisessä huiskimalla kärpäsiä,
niin hän kulki lammaslaitumen ohi.
No nuo lampaat tunnistivat aina
pikku tyttösen jo kaukaa
ja tulivat laumana lähelle aitaa
saadakseen leipäpalasia.
Mutta yksi lauman lampaista oli säälittävä.
Sitä pökittiin.
Ja vaikka hän oikein yritti heittää
tuolle yksinäiselle lampaalle leipäpalan,
niin tuo lammas säikähti ja luuli,
että häntä heitetään jollakin.
Ja taas lauma söi nekin leipäpalat,
jotka oli juuri tuolle pökitylle tarkoitettu.
Minä olen ollut jonkin verran koulukiusattu
ihan kansakouluajoista alkaen.
Ja sitten myöhemmin varhaisnuorena pelkäsin
yhtä kaveria, joka ei kylläkään ollut
samasta koulusta ja oli minua vanhempikin.
Sattui vaan asumaan paikassa,
jonka läpi jouduin kulkemaan kävellen.
Mutta kun tuosta jätistä
kerroin silloisille koulukavereille,
niin he totesivat,
että se yrittää kyllä tappaa heti.
No noista ajoista on hirvittävän pitkä aika.
Tämän päivän koulumaailmaa
en osaa edes kuvitella.
Minä olen aina ollut heiveröinen ruoko.
Siis ihan fyysisesti.
Helppo kiusattava.
Omassa pihapiirissä yksi setä
sanoi minua paperiukoksi.
Niin laiha olin.
Ja ei siitä niin kovin pitkä aika ole,
kun kirurgi ennen leikkausta
pyysi riisumaan paidan pois
piirtääkseen tussilla leikattavan kohdan,
ja jähmettyi paikoilleen tuijottaen,
että kylläpäs on ...
Luulisin siitä olleen hyötyäkin,
ettei rasvakerroksia ollut luitten päällä.
No. Näillä mennään.
Minäkään en ole mikään laumaeläin.
Ja toisaalta olen tehtävissäni
joutunut olemaan lauman
ja jopa laumojen kaitsija.
Kunnes sitten eräänä päivänä
kalamos raahataan sairaalaan.
Paljon kriittisiä leikkauksia.
Ja sitten maallinen tehtäväni tuli päätökseen.
Laumat ja vastuut jäivät toisten haltuun.
Olemme varmaan monessa
hyvin samanlaisia,
joskin monessa varmaan myös
aivan vastakohtaisuuksia.
Ja kuitenkin saman lauman jäseniä.
Aina ja iankaikkisesti.
Johannes (10:16) kirjoitti:
ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen
Lauma on kuitenkin myös suojamuodostelma.
Vihollinen ei voi käydä
yksittäisen eläimen kimppuun
kovinkaan helposti,
niin pitkään kuin lauma pysyy koossa.
Mutta kun lauma saadaan hajotettua,
niin sen yksittäiset eläimet ovat vaarassa.
Erityisesti ne pienokaiset,
jotka normaalisti asetettaisiin
turvaan lauman keskelle.
Musta lammas on tavallaan
kaksipuolinen käsite.
Musta lammas voi olla häirikkö.
Mutta toisaalta myös hyljeksitty.
Siis musta lammas voi itse olla hylkääjä.
Tai sitten muut ovat hyljänneet sen.
Olen tainnut täällä jo kertoakin siitä,
kuinka ihana vaimoni oli varhaisessa
lapsuudessaan tekemisissä lampaiden
ja muidenkin eläinten kanssa.
Aina kun hän meni lammaslaitumen ohi
isoäidin luo, joka piti myös lehmiä,
ja pienen tytön tehtäviin kuului
auttaa lypsämisessä huiskimalla kärpäsiä,
niin hän kulki lammaslaitumen ohi.
No nuo lampaat tunnistivat aina
pikku tyttösen jo kaukaa
ja tulivat laumana lähelle aitaa
saadakseen leipäpalasia.
Mutta yksi lauman lampaista oli säälittävä.
Sitä pökittiin.
Ja vaikka hän oikein yritti heittää
tuolle yksinäiselle lampaalle leipäpalan,
niin tuo lammas säikähti ja luuli,
että häntä heitetään jollakin.
Ja taas lauma söi nekin leipäpalat,
jotka oli juuri tuolle pökitylle tarkoitettu.
Minä olen ollut jonkin verran koulukiusattu
ihan kansakouluajoista alkaen.
Ja sitten myöhemmin varhaisnuorena pelkäsin
yhtä kaveria, joka ei kylläkään ollut
samasta koulusta ja oli minua vanhempikin.
Sattui vaan asumaan paikassa,
jonka läpi jouduin kulkemaan kävellen.
Mutta kun tuosta jätistä
kerroin silloisille koulukavereille,
niin he totesivat,
että se yrittää kyllä tappaa heti.
No noista ajoista on hirvittävän pitkä aika.
Tämän päivän koulumaailmaa
en osaa edes kuvitella.
Minä olen aina ollut heiveröinen ruoko.
Siis ihan fyysisesti.
Helppo kiusattava.
Omassa pihapiirissä yksi setä
sanoi minua paperiukoksi.
Niin laiha olin.
Ja ei siitä niin kovin pitkä aika ole,
kun kirurgi ennen leikkausta
pyysi riisumaan paidan pois
piirtääkseen tussilla leikattavan kohdan,
ja jähmettyi paikoilleen tuijottaen,
että kylläpäs on ...
Luulisin siitä olleen hyötyäkin,
ettei rasvakerroksia ollut luitten päällä.
No. Näillä mennään.
Minäkään en ole mikään laumaeläin.
Ja toisaalta olen tehtävissäni
joutunut olemaan lauman
ja jopa laumojen kaitsija.
Kunnes sitten eräänä päivänä
kalamos raahataan sairaalaan.
Paljon kriittisiä leikkauksia.
Ja sitten maallinen tehtäväni tuli päätökseen.
Laumat ja vastuut jäivät toisten haltuun.
Olemme varmaan monessa
hyvin samanlaisia,
joskin monessa varmaan myös
aivan vastakohtaisuuksia.
Ja kuitenkin saman lauman jäseniä.
Aina ja iankaikkisesti.
:bible: [quote="Johannes (10:16)"][color=#804000]
ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen[/color][/quote]
