Raamattu on Jumalan omasivu

Katselin tuossa juuri tuoreinta uutispäivitystä: 'Suomea voi uhata Venäjän kautta tuleva pakolaisvyöry. Valmiutta rajoilla on jo nostettu.'

Kysyykö Suomen kansa 'mitä meidän pitää tekemän, että pelastuisimme'?

Juuri nyt tulee rohkaista itsensä. Asetan sydämelleni kysymyksen: missä on vartiopaikkani?

Olen seurannut netflixin kautta Bibliaa, Raamattu-aiheista elokuvaa, osin kuvitteellisena, mutta alkutekstille uskollisena draamana. Ennen tätä puhutteli juurikin kansojen 'sekoittuminen' (erämaa-aika), kansan kohtaama muutto orjuuteen (Babylonia) sekä luvattu maa -teema, mutta nyt nämä tuli elokuvan kautta visuaalisesti kohti.

Suomi on saanut esirukouksen viitan panna pois synti ja jumalattomuus, mutta onko tämä kansa kuullut profeettojaan? Kuinka vaikeaa on nöyrtyä parannukseen ja katua syntejä kansakuntana?

Muistan, kun parisen vuotta sitten sain sydämelleni keskipäivän rukoushetken klo 12 Suomen kansan puolesta ja ajattelin, etten ainakaan minä kykene rukoilemaan noin ison asian puolesta joka päivä tuohon aikaan. Joka päivä tuo aika löytyy kellosta ja usein myös uutisista - kuin muistuttaen huokaamaan. Herra, armahda!

Tänä keväänä Thaimaasta kotiutuessamme vahvasti laskeutui sydämelleni 'nyt et matkusta' ja se pysäytti. Sittemmin matkoja katsellessani sama on toistunut. Tänään ei ole 'matkakuumetta'.

witness kirjoitti:
Mikä hetki on yöstä?

Tänään, kun sain nousta aamuun ja uutiset katsottuani,
voi vastata tuon Jesaja 21 luvun vartijalle esitettyyn kysymykseen
vartijan vastauksella:

"Aamu on tullut, mutta silti on yö. "

Pimeyden teot ovat ilmeiset.

Mutta Jumalan valtakunnan tulemisen kannalta uskon, että
olemme illassa, myöhäisessä illassa, mutta vielä voi tehdä työtä.

Johannes kirjoitti: Vapahtajamme sanoja( Joh. 9:4 ):
Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.

Pimeys tahtoo, että kiinnittäisimme katseemme pimeyteen, mutta mepä emme
kiinitäkään.

Keskustelut maahanmuutosta eivät sinällään ole pysäyttäneet itseäni, vaan ennemminkin olen jäänyt hiljaa katsellessani uutiskuvia ihmismassojen vyörymisestä läpi eri maiden ja kansojen.

Tässä on jotakin 'apokalyptista'.

Mikä hetki on yöstä?