Danielin kirjan luvussa 11 mainitut tapahtumat jakeeseen
39 saakka
ovat tapahtuneet jo kauan sitten päätyen siihen kauhistukseen,
mikä toteutui Antiokus Epifaneen aikana.
Ja Danielin kirja ei kerro mitään seurakuntakaudesta
ja niin seuraava jae eli jae
40 hyppääkin suoraan lopun aikaan:
Daniel (11:40-12:1)l kirjoitti:
Mutta lopun aikana Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssaan.
Pohjoisen kuningas ryntää Etelän kuningasta vastaan
vaunuin, ratsuin ja monilukuisin laivoin, hyökkää hänen maihinsa ja vyöryy tulvana niiden yli.
Hän hyökkää myös Ihanaan maahan.
Monet maat kukistuvat, mutta Edom, Mooab ja ammonilaisten maan pääosa pelastuvat hänen käsistään.
Hän ojentaa kätensä monia maita kohti; Egyptin maakaan ei tule säästymään.
Hän ottaa haltuunsa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet.
Libyalaiset ja kuusilaiset seuraavat hänen askeleitaan.
Idästä ja pohjoisesta tulee kuitenkin sanomia, jotka pelästyttävät hänet.
Vihansa vimmassa hän lähtee tuhoamaan ja perin pohjin hävittämään monia.
Hän pystyttää kuninkaallisen telttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille.
Mutta hänen loppunsa tulee, eikä hänellä ole auttajaa.
Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas,
joka seisoo kansasi lasten suojana.
Miikael ei noussut esimerkiksi silloin,
kun juutalaisia vietiin miljonittain ... tiedät minne.
Mutta se, mitä kerrotaan jakeesta 40 alkaen,
on sitä aikaa, mikä on vielä edessäpäin.
Ja silloin Miikael on oleva Israelin kansan suojana.
