Kirjoittaja kirjoitti:En nyt oikein tajunnut,
että vastasiko tuo minun kysymykseeni?
Olihan ennen lakiakin jonkinlaista uhrikäytäntöä,
uhrasihan Jobkin:
Tuo kysymyksesi, johon vastasin,
sijoittui sen viestini jälkeen,
jossa käsittelin sitä,
kuinka Jumalan oli pakko teurastaa eläin samana päivänä,
jona Aadam rikkoi kieltolakia.
Muuten Aadamin olisi pitänyt kuolla,
eikä koskaan olisi voitu toteuttaa
ennen maailman perustamista laadittua pelastussuunnitelmaa
vaimon siemenestä,
joka polkee rikki käärmeen pään
eli paholaisen vallan.
Siis Jumala teurasti eläimen,
joka kuoli Aadamin sijasta
ruumiillisen kuoleman tuona päivänä.
Ja näin Jumala mahdollisti pelastuksen
koko luomakunnalle, joka oli joutunut paholaisen haltuun.
Aadamin lainrikkomisen jälkeen
ei enää ollut mitään lausuttua lakia,
joka olisi määritellyt jonkin seuraamuksen jostakin teosta.
Laki annettiin vasta Israelin kansalle.
Ja kun laki annettiin, niin kaikki muuttui.
Jälleen oli Jumalan lausuma laki seuraamuksineen.
Tuo laki oli kuitenkin vain Jumalan ja Israelin kansan välinen.
Se ei koskenut pakanoita.
Ennen lakia eli muun muassa Aabraham.
Uskon isä.
Ja tuo usko on ollut Aadamista alkaen se,
mikä on kiinnittänyt ihmisen katseen luvattuun Pelastajaan.
Tuon uskon osoituksena ovat olleet ne eläinuhrit,
joita on toteutettu ensimmäisen ihmisen päivistä alkaen.
Uskon kautta Aabel uhrasi soveliaan uhrin.
Siis eläinuhrin.
Kain ei uhrannut.
Ja seuraamus oli kauhea.
Hän tappoi veljensä.
Mutta ei edes tuo veljesmurha
saanut aikaiseksi sitä,
että Kain olisi menettänyt henkensä.
Päinvastoin.
Jumala laittoi Kainiin merkin,
ettei karkotettua Kainia kukaan tappaisi.
Mutta niin Aadamille annettu kieltolaki
kuin sitten pitkän ajan jälkeen annettu Mooseksen laki Israelille
ovat merkinneet sitä,
että lainrikkoja on jopa välittömän tuomion alainen.
Mutta pakanakansojen kanssa tuota lakia ei koskaan ole solmittu.
