Kirjoittaja Rukoilijasirkka » 27.08.2024 19:03
Aina on rukouksen aika. ”Rukoilkaa lakkaamatta (säännöllisesti) joka tilassa”.
Ennen rukousta pyhitän itseni rukoukseen tunnustamalla ja pyytämällä anteeksi kaikki syntini, tietoiset ja tiedostamattomat. Puhdista, Jeesus, rukoukseni! Anna minulle sydämellistä rakkautta rukoiltaviani kohtaan. Rukoilen itselleni nöyryyttä ja kykyä antaa ja pyytää anteeksi.
Aloitan kiittämällä ja ylistämällä Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä = IPPH.
Kiitän erityisesti Jeesuksen kärsimyksestä ihmiskunnan puolesta ristillä. Sen jälkeen kaikesta mieleen tulevasta. Pyydän auttamaan epäuskoisuudessani. Pyydän, että rukoukseni ei olisi raskas velvollisuus, vaan suurenmoista IPPH:n läsnäoloa, jonka suloisuuteen halajan aina tulla. Rukoukseni on parhaimmillaan lepoa IPPH:n läheisyydessä.
Pyydän Jeesusta tulemaan rukoukseeni. Rukoilen kaikessa Jeesuksen nimessä ja niiden toteutuessa annan kaiken kunnian hänelle. Minä olen vain maallinen välikappale.
Pyydän IPPH:n tuomaan minulle sanat ja aiheet rukoillakseni Hengessä ja totuudessa. Hädän, ahdistuksen, tai tuskan – minun tai muiden – kohdatessa muistan aina ensin rukouksen.
En neuvo IPPH:ta, miten rukoukseni toteutetaan. Vain esitän ne Hänelle uskoen, että Hän alkaa heti työn, joka on nähtävissä Hänen valitsemanaan aikana. Kun rukoukseni on väärä, Hän ei anna sen toteutua, vaan tuomitsematta ja kärsivällisenä jatkaa opettamistani rukouksen koulussa, jossa ei jäädä luokalle. Opetus jatkuu prosessina, askel kerrallaan.
En unohda Jeesuksen opettamaa Isä Meidän -rukousta.
Tunnustan, että omin ihmisvoimin olen täysin avuton mihinkään hyvään. Kerron avoimesti IPPH:lle epäonnistumiseni ja puutteellisuuteni ja pyydän niihin neuvoa. Pyydän, että rukouksesta tulee minulle mieluinen ja säännöllinen tehtävä ja elämäntapa.
Keskustelen IPPH:n kanssa omin persoonallisin sanoin ääntäni mitenkään muuttamatta, silti äärimmäisellä kunnioituksella ja pelolla Luojaani kohtaan.
Rukoukseeni tarvittavaa uskoa on jo se, että lähestyn IPPH:eä rukouksineni ja pyyntöineni. Hän opettaa minulle enemmän uskoa ja antaa rukouksen kypsyttää uskon hedelmää.
Esitän IPPH:lle kaikki pyyntöni aloittaen maailmanlaajuisista asioista tullen lähemmäksi ja lopulta oman lähipiirini pyyntöihin. Rukoilen esirukouksia ihmisten ja asioiden puolesta sitä mukaa kuin IPPH muistuttaa.
Pyydän, että opin kaikessa yhtymään epäitsekkäästi IPPH:n rukouksiin.
Rukousta on sanatonkin molemminpuolinen viestintä. Pyydän saada viipyä Jumalan lohdullisessa ilmapiirissä sanoittakin. Olematta kaiken aikaa itse äänessä pyydän Jumalaa puhumaan minulle!
Niin kuin aloitin kiitoksella, niin kiitokseen myös lopetan:
”Kiitos IPPH, että lupauksesi mukaisesti olet omiesi kanssa joka päivä maailmanaikojen loppuun ja ikuisesti. Taivaallinen Isämme, lähetä Poikasi jo pian perustamaan valtakuntasi!"
Aina on rukouksen aika. ”Rukoilkaa lakkaamatta (säännöllisesti) joka tilassa”.
Ennen rukousta pyhitän itseni rukoukseen tunnustamalla ja pyytämällä anteeksi kaikki syntini, tietoiset ja tiedostamattomat. Puhdista, Jeesus, rukoukseni! Anna minulle sydämellistä rakkautta rukoiltaviani kohtaan. Rukoilen itselleni nöyryyttä ja kykyä antaa ja pyytää anteeksi.
Aloitan kiittämällä ja ylistämällä [b][i]Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä = IPPH[/i][/b].
Kiitän erityisesti Jeesuksen kärsimyksestä ihmiskunnan puolesta ristillä. Sen jälkeen kaikesta mieleen tulevasta. Pyydän auttamaan epäuskoisuudessani. Pyydän, että rukoukseni ei olisi raskas velvollisuus, vaan suurenmoista IPPH:n läsnäoloa, jonka suloisuuteen halajan aina tulla. Rukoukseni on parhaimmillaan lepoa IPPH:n läheisyydessä.
Pyydän Jeesusta tulemaan rukoukseeni. Rukoilen kaikessa Jeesuksen nimessä ja niiden toteutuessa annan kaiken kunnian hänelle. Minä olen vain maallinen välikappale.
Pyydän IPPH:n tuomaan minulle sanat ja aiheet rukoillakseni Hengessä ja totuudessa. Hädän, ahdistuksen, tai tuskan – minun tai muiden – kohdatessa muistan aina ensin rukouksen.
En neuvo IPPH:ta, miten rukoukseni toteutetaan. Vain esitän ne Hänelle uskoen, että Hän alkaa heti työn, joka on nähtävissä Hänen valitsemanaan aikana. Kun rukoukseni on väärä, Hän ei anna sen toteutua, vaan tuomitsematta ja kärsivällisenä jatkaa opettamistani rukouksen koulussa, jossa ei jäädä luokalle. Opetus jatkuu prosessina, askel kerrallaan.
En unohda Jeesuksen opettamaa Isä Meidän -rukousta.
Tunnustan, että omin ihmisvoimin olen täysin avuton mihinkään hyvään. Kerron avoimesti IPPH:lle epäonnistumiseni ja puutteellisuuteni ja pyydän niihin neuvoa. Pyydän, että rukouksesta tulee minulle mieluinen ja säännöllinen tehtävä ja elämäntapa.
Keskustelen IPPH:n kanssa omin persoonallisin sanoin ääntäni mitenkään muuttamatta, silti äärimmäisellä kunnioituksella ja pelolla Luojaani kohtaan.
Rukoukseeni tarvittavaa uskoa on jo se, että lähestyn IPPH:eä rukouksineni ja pyyntöineni. Hän opettaa minulle enemmän uskoa ja antaa rukouksen kypsyttää uskon hedelmää.
Esitän IPPH:lle kaikki pyyntöni aloittaen maailmanlaajuisista asioista tullen lähemmäksi ja lopulta oman lähipiirini pyyntöihin. Rukoilen esirukouksia ihmisten ja asioiden puolesta sitä mukaa kuin IPPH muistuttaa.
Pyydän, että opin kaikessa yhtymään epäitsekkäästi IPPH:n rukouksiin.
Rukousta on sanatonkin molemminpuolinen viestintä. Pyydän saada viipyä Jumalan lohdullisessa ilmapiirissä sanoittakin. Olematta kaiken aikaa itse äänessä pyydän Jumalaa puhumaan minulle!
Niin kuin aloitin kiitoksella, niin kiitokseen myös lopetan:
”Kiitos IPPH, että lupauksesi mukaisesti olet omiesi kanssa joka päivä maailmanaikojen loppuun ja ikuisesti. Taivaallinen Isämme, lähetä Poikasi jo pian perustamaan valtakuntasi!"
