Kirjoittaja sinetti » 27.05.2019 12:54
Puhutaan elämää ei kuolemaa
Tämä on asia, jota aikaajoin olen yrittänyt tuoda esille ja jossa meillä on paljon oppimista.
Raamattu kehoittaa meitä, ettemme saisi puhua kuoleman sanoja, vaan elämän sanoja. Jeesus sanoo, ettei se ole niin paha mitä laitamme sisäämme vaan se, mitä sanomme suustamme ulos.
Rukoillessakin Jeesus kehoitti meitä anomaan kiittäen, niin kuin olisimme jo saaneet, tämä liittyy tähän samaan. Jos emme edes usko saavamme, ajattelemme kuoleman sanoin, mutta rukoukset alkaa toteutumaan, kun alamme käyttämään Elämän sanoja, tähän voi aivan harjoitella jokapäiväisellä elävien sanojen käyttämisellä, välttäen noita kuoleman sanoja. Kuoleman sanoissa ja ajatuksissa ei ole sitä hengen hedelmää, mutta elävissä sanoissa on.
Se mihin me jokainen voimme parhaiten vaikuttaa, on oma elämämme. Ketään toista emme voi muuttaa, on aloitettava itsestä, vaikka juuri se onkin kaikkein vaikeinta. Jos minä kristittynä heijastan ympärilleni Jumalan valoa ja rakkautta, muutan omalta osaltani maailmaa sellaiseksi, miksi Jumala on sen luomistyössään tarkoittanut.
Me elämme kristittyinä osana tätä maailmaa. Me voimme tuoda Jumalan valoa kaikkialle, missä elämme ja toimimme. Meidät haastetaan elämään myös siellä, missä joudumme tekemisiin pahan vallan ja voimien kanssa. Mikään ympäristö, laite tai verkosto ei sinällään ole hyvä tai paha, ihmiset antavat sille sisällön. Siksi on tärkeää, että viemme Jumalan valoa myös sinne, missä paha näyttää vallitsevan.
KR 1992Matt 15:9) kirjoitti:Juuri sydämestähän lähtevät
pahat ajatukset,
murhat,
aviorikokset (moikheia),
siveettömyys (porneia)…
Nämä ihmisen saastuttavat (Mt.15:19).
Pyhä Jumala. Anna minulle rohkeutta olla valona siellä, missä näen pimeyttä. Anna minulle rohkeutta tuoda toivoa sinne, missä on toivottomuutta. Anna minulle rohkeutta rakastaa siellä, missä koen vihaa.
Puhutaan elämää ei kuolemaa
Tämä on asia, jota aikaajoin olen yrittänyt tuoda esille ja jossa meillä on paljon oppimista.
Raamattu kehoittaa meitä, ettemme saisi puhua kuoleman sanoja, vaan elämän sanoja. Jeesus sanoo, ettei se ole niin paha mitä laitamme sisäämme vaan se, mitä sanomme suustamme ulos.
Rukoillessakin Jeesus kehoitti meitä anomaan kiittäen, niin kuin olisimme jo saaneet, tämä liittyy tähän samaan. Jos emme edes usko saavamme, ajattelemme kuoleman sanoin, mutta rukoukset alkaa toteutumaan, kun alamme käyttämään Elämän sanoja, tähän voi aivan harjoitella jokapäiväisellä elävien sanojen käyttämisellä, välttäen noita kuoleman sanoja. Kuoleman sanoissa ja ajatuksissa ei ole sitä hengen hedelmää, mutta elävissä sanoissa on.
Se mihin me jokainen voimme parhaiten vaikuttaa, on oma elämämme. Ketään toista emme voi muuttaa, on aloitettava itsestä, vaikka juuri se onkin kaikkein vaikeinta. Jos minä kristittynä heijastan ympärilleni Jumalan valoa ja rakkautta, muutan omalta osaltani maailmaa sellaiseksi, miksi Jumala on sen luomistyössään tarkoittanut.
Me elämme kristittyinä osana tätä maailmaa. Me voimme tuoda Jumalan valoa kaikkialle, missä elämme ja toimimme. Meidät haastetaan elämään myös siellä, missä joudumme tekemisiin pahan vallan ja voimien kanssa. Mikään ympäristö, laite tai verkosto ei sinällään ole hyvä tai paha, ihmiset antavat sille sisällön. Siksi on tärkeää, että viemme Jumalan valoa myös sinne, missä paha näyttää vallitsevan.
:bible2: [size=85]KR 1992[/size][quote="Matt 15:9)"][color=#004000]Juuri sydämestähän lähtevät
pahat ajatukset,
murhat,
aviorikokset [/color][color=#404000](moikheia)[/color][color=#004000],
siveettömyys[/color] [color=#404000](porneia)[/color][color=#004000]… [/color]
[color=#004000]Nämä ihmisen saastuttavat[/color] (Mt.15:19).[/quote]
Pyhä Jumala. Anna minulle rohkeutta olla valona siellä, missä näen pimeyttä. Anna minulle rohkeutta tuoda toivoa sinne, missä on toivottomuutta. Anna minulle rohkeutta rakastaa siellä, missä koen vihaa.