Avaus on luonteeltaan
kuin käsikirjoitus
esitykselle/näytelmälle.
Näyttämöllä tuskailee
ensin ihminen,
joka vääntelehtii tuskasta
synnintuntoisena.
Hän tekee kaiken toisin kuin pitäisi.
Hän tahtoo muuttua,
mutta tulos on laiha.
Eikä yhtään tekoa saa
tekemättömäksi.
Ja niin syntilista vain
kasvaa ja kasvaa.
Pattitilanne,
jolle ei voi mitään.
Lavalle astuu toinen esittäjä,
joka ensimmäisen rinnalla
toteaa:
Paavali (Room 7:24) kirjoitti:
Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut
tästä kuoleman ruumiista?
Jostain kulissien takaa kuuluu
jo kolmannen esittäjän
lähestyminen tilanteeseen.
Lavalle astuu neljäskin,
joka on oleva ratkaisu
näytelmässä esiintuotuun ongelmaan:
Johannes (1:29) kirjoitti:
Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!
Lavalle astuu viides esittäjä,
profeetta,
joka on jo Vanhan testamentin
aikana ennustanut:
Jesaja (53:7) kirjoitti:
niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään
Tämä Karitsa on kohta
niin suurissa tuskissa,
että esityksen aloittajan
tuskat eivät ole mitään sen rinnalla.
Karitsa kärsii
niin suuria tuskia,
että se on enemmän kuin
koko maailman synnintuskat yhteensä.
Karitsa huutaa
näytelmässä vain yhden lauseen,
oikeastaan vain yhden sanan:
Johannes (19:30) kirjoitti:
Se on täytetty
Esirippu alkaa laskeutua.
Mutta se repeää.
Väliaika lähestyy.
Näyttämö pimenee,
mutta siluettina näkyy
viimeinen tapahtuma
ensimmäisen näytöksen lopussa:
Johannes (19:30) kirjoitti:
Ja hän kallisti päänsä
ja antoi henkensä
Väliaika on ohi.
Näyttämö on tyhjä.
Valkokankaalle heijastuu
suuri kysymysmerkki:
Mitä oikein tapahtui?
Näyttämölle astuu jälleen
profeetta, joka julistaa:
Jesaja (53:6) kirjoitti:
Herra heitti Hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme
Nyt lavalla astelee ensimmäinen,
joka avasi näytelmän syntilistallaan.
Johannes Kastajan ääni kuuluu
verhojen takaa:
Katso, Jumalan Karitsa
Profeetan ääni julistaa:
Jesaja (53:8) kirjoitti:
Ahdistettuna ja tuomittuna
hänet otettiin pois
Siispä minä olen vapaa,
tuomioni on jo kärsitty
ja minua ei ikinä viedä pois.
Synnin ja kuoleman laki on täytetty.
Toinen armahdettu syntinen
astuu rinnalleni
todeten saman asian:
Paavali (Kol 2:13-14) kirjoitti:
Hän antoi meille anteeksi
kaikki rikokset,
ja pyyhki pois sen kirjoituksen
säädöksineen,
joka oli meidän vastustajamme;
sen Hän otti meidän tieltämme pois
ja naulitsi ristiin
Pelastun siis yksin armosta.
Iankaikkinen elämä on myös
Jumalan armolahja.
Tämä Sana synnyttää uskon.
Avain kaikkeen on
katseen nostaminen Jeesukseen,
Jumalan Karitsaan.
Lavalla noussut toinen
armahdettu syntinen
iloitsee kanssani:
Paavali (Gal 2:20 kirjoitti:
Ja minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa.
Ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
Hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni
On loppulaulun aika.
Kerran Golgatalla,
Ristiinnaulittuna,
Jeesus taisteli tuskissansa.
Siksi kaikille Hän,
Antaa nyt Elämän,
Jotka turvaavat Armohonsa ...
HL 242
https://youtu.be/cHQ_SvZP6Uw