Joka aamu päiväni alkaa
Annun kirjoittaman
Päivän Sanan lukemisella.
Pieni aamupala
puhdasta Jumalan Sanaa,
joka ravitsee koko päivän.
Ja oikeastaan koko loppuelämän.
Eräänä aamunahuomatessani Päivän Sanan
otsikon,
ja sitten aloittaessani lukemaan
tekstiä,
hieraisin silmiäni,
että luinko otsikon väärin.
Mutta ei.
Olin lukenut sen ihan oikein:
Herran pelko on viisauden alku Niin tuttu Sana.
Mutta sitten aloin lukemaan tekstiä.
Raamattu kansalleSalomo (San 9:7-10) kirjoitti:
Joka pilkkaajaa ojentaa,
saa häväistyksen vastaansa
ja solvauksen se,
joka jumalatonta nuhtelee.
Älä nuhtele pilkkaajaa,
ettei hän sinua vihaisi
...
Ja nyt tässä kohden vilkaisin
uudelleen otsikkoa,
että onko tähän lipsahtanut
väärä otsikko.
No, ei tietenkään.
Hämmennykseni vain osoitti,
että luen ihan liian vähän Raamattua.
OIkeastaan en oikein
saa luetuksi sitä ollenkaan.
Ja niin on ehkä hyvinkin
ymmärrettävää,
kuinka suuresti iloitsen
noista valmiiksi katetuista
Sana päivälle -teksteistä.
Tuossa olikin sitten tavaamista.
Mitä Viisas Salomo
onkaan meille tallentanut.
Raamattu kansalleSalomo (San 9:7-10) kirjoitti:
...
Nuhtele viisasta,
niin hän rakastaa sinua.
Anna viisaalle opetusta,
niin hän yhä viisastuu,
anna vanhurskaalle tietoa,
niin hän oppii lisää.
Todella hyvää ohjeistusta
juuri tällaiselle ihmiselle,
joka yrittää verkossa
keskustella ihmisten kanssa.
Kun
pilkataan, herjataan,
nimitellään, panetellaan,
valhetellen lausutaan vääriä todistuksia
jne.
niin joskus tekisi mieli
oikein ojentaen nuhdella.
Mutta viisas Salomo ymmärsi,
että ei niin pidä tehdä.
Ei pilkkaajaa voi ojentaa.
Eikä jumalatonta nuhdella.
Siis mitä minä voin tehdä.
Raamattu kansalleSalomo (San 9:7-10) kirjoitti:
...
Herran pelko on viisauden alku,
Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.
Ja kun tämä toteutuu
minun kohdallani,
niin voi käydä niinkin,
että tuo jumalaton pilkkaajakin
herää ja alkaa mielessään
pohtia asioita.
Ja silloin Herran pelkoni
voi olla viisauden alku
tuolle jumalattomalle pilkkaajallekin.
Mutta jos kalamos raapaisee,
niin peli on menetetty.
Silloin on edessä
vain raapivien kissojen tappelu.
Ja viha vain lisääntyy.
Mutta jos kalamos pysyy kuolleena
eikä siten edes oikeastaan
tunne raapaisuja,
niin voi olla,
että tuo toinenkin rauhoittuu.
Onneksi on tämä
piskuinen kalamos.foorumi
jossa kukaan ei sivalla ketään.
Kiitos Annu tuosta
ja jokaisesta
Sanan aamupalasta,
jotka olet jaksanut
ja toivottavasti edelleen jaksat
kattaa meille.
