Epistoloista vanhimmat
ovat
Paavalin kirjeet Tessalonikalaisille
ja
Jaakobin kirje.
Jaakobin kirje on osoitettu
Israelilaisille.
Jaakob (1:1) kirjoitti:
Jaakob,
Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen
palvelija,
lähettää tervehdyksen
kahdelletoista
hajalla asuvalle
sukukunnalle.
Paavalin kutsumus sen sijaan
oli tuoda evankeliumi pakanoille.
Paavalin kirjeistä vanhin on
Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje.
Paavali (1 Tess 1:1) kirjoitti:
Paavali ja Silvanus ja Timoteus
tessalonikalaisten seurakunnalle
Isässä Jumalassa
ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
Ja mitä meille ensimmäiseksi toivotetaan:
Paavali (1 Tess 1:1) kirjoitti:
Armo teille ja rauha!
Jos ei olisi armoa
ei voisi olla rauhaakaan.
Mutta nyt se on taattu.
Paavali (1 Tess 1:2-3) kirjoitti:
Me kiitämme Jumalaa
aina kaikkien teidän tähtenne,
mainiten teitä rukouksissamme,
sillä lakkaamatta
me Jumalamme ja Isämme edessä
muistamme teidän työtänne uskossa
ja vaivannäköänne rakkaudessa
ja kärsivällisyyttänne
toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen
Eli nämä armosta pelastetut Tessalonikalaiset
tekivät nyt työtä Jeesuksen Uskossa
ja näkivät vaivaa Jumalan Rakkaudessa
ja kärsivällisesti odottivat
Kristuksessa olevan Toivon täyttymistä.
Ja mikä se olikaan.
Hypätään tuon ensimmäisen luvun loppuriveille:
Paavali (1 Tess 1:9-10) kirjoitti:
kuinka te
epäjumalista käännyitte Jumalan tykö,
palvelemaan elävää ja totista Jumalaa
ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa,
jonka hän on herättänyt kuolleista,
Jeesusta,
joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.
Tässä se on meille pakanoille
kirjoitettujen epistoloiden
peruskirjan avaussivun sanoma.
Me epäjumalista kääntyneet
armosta pelastetut
palvelemme elävää ja totista Jumalaa
tehden työtä uskossa
ja näkien vaivaa rakkaudessa
odottaen kärsivällisesti siihen saakka,
että Hänen Poikansa tulee
ja pelastaa meidät tulevasta vihasta,
joka kohtaa maata,
kun paholainen petoineen
ja epäjumalineen saa hetkeksi vallan
tämän maan päällä.
Mutta toki nytkin
ja juuri erityisesti meillä
Jeesuksen omilla
on ahdistus maan päällä.
Ja Paavali muistuttaakin siitä,
ettei hän ollut liehakoivin sanoin
heille evankeliumia julistanut.
Paavali Silvanus ja Timoteus
tulivat heidän luokseen
pahoinpideltyinä.
Ja niin heillä ei ollut tarvetta
houkutella julistuksellaan ihmisiä.
Heillä oli vain tarve
julistaa puhdasta Jumalan Sanaa
Totuudessa.
Paavali (1 Tessa 2:13) kirjoitti:
Ja sentähden me myös lakkaamatta
kiitämme Jumalaa siitä,
että te,
kun saitte meiltä
kuulemanne Jumalan sanan,
otitte sen vastaan,
ette ihmisten sanana,
vaan,
niinkuin se totisesti on,
Jumalan sanana,
joka myös vaikuttaa teissä,
jotka uskotte.
Ja näin kylvetty Siemen
tuotti nyt vastaavaa kylvöä
tessalonikalaisten kautta.
Paavali (1 Tess 2:14-16) kirjoitti:
Sillä teistä, veljet,
on tullut niiden
Kristuksessa Jeesuksessa olevien
Jumalan seurakuntain seuraajia,
jotka ovat Juudeassa,
sillä tekin olette kärsineet
omilta kansalaisiltanne
samaa kuin he juutalaisilta,
jotka tappoivat
Herran Jeesuksenkin ja profeetat
ja ovat vainonneet meitä,
eivätkä ole Jumalalle otollisia,
vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,
kun estävät meitä
puhumasta pakanoille
heidän pelastumiseksensa.
Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa.
Viha onkin jo saavuttanut heidät,
viimeiseen määräänsä asti.
Ja näin tessalonikalaisistakin
oli tullut Paavalille ja muille
oikein kerskauksen kruunu.
Paavali (1 Tess 2:19-20) kirjoitti:
Sillä kuka on
meidän toivomme tai ilomme
tai meidän kerskauksemme kruunu?
Ettekö myös te,
meidän Herramme Jeesuksen
edessä hänen tulemuksessaan?
Sillä te olette meidän kunniamme
ja meidän ilomme.
Paavali mainitsi jo toisen kerran
Tessalonkilaiskirjeiden avainkoodin:
Herramme tulemus 
