Markus (1:14-15) kirjoitti:
Mutta sittenkuin
Johannes oli pantu vankeuteen,
meni Jeesus Galileaan
ja saarnasi Jumalan evankeliumia
ja sanoi:
Aika on täyttynyt,
ja Jumalan valtakunta
on tullut lähelle;
tehkää parannus
ja
uskokaa evankeliumi
Joskus nuorena tai varhaisnuorena,
kun joka tapauksessa
jo osasin lukea tavaamatta,
minä jouduin tuossa kohden
aina tavaamaan:
Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi En millään voinut käsittää
tuon kehotuksen järjestystä.
Mielestäni
sen olisi pitänyt olla
toisin päin jotenkin niin,
että ensin tullaan tekemisiin
uskon kanssa
ja sitten aletaan tehdä parannusta.
Mutta kyllä tuo minulle
sitten aikanaan aukeni.
Kehotus on sittenkin ihan oikein päin:
Tehkää parannus
ja
uskokaa evankeliumi
Tehkää parannus !!!Kun tuollainen huuto kajahti
jo Johannes Kastajan suusta,
niin kyllä siinä tietenkin
oli sellainen tuntu
kuin lain pitkä käsi
olisi saavuttanut kuulijan.
Vaatimus
- suoranainen uhkavaatimus -
on esitetty.
Kirves on jo puun juurella.
Mutta sitten tuohon käskyyn
kuitenkin sisältyy aina maininta
Jumalan Valtakunnan läheisyydestä.
Ja vain tämän tähden
tuolla kääntymiskehotuksella
on katetta.
Vain sen tähden,
että Jeesus
Jumalan Valtakunnan Kuninkaana
on sydämemme ovella ja kolkuttaa,
meillä on mahdollisuus
avata sydämemme ovi Hänelle.
Ja niin loppujen lopuksi
tuo käsky lain vaatimuksena
muuttuukin Jumalan lahjaksi.
Siitä tuleekin armontarjous,
josta ei kannata kieltäytyä.
Olemme kuulleetkin
Hyvän Sanoman eli Evankeliumin.
Uskokaa evankeliumi !!!
Heti kun avaamme oven,
astuu Jumalan Valtakunnan Kuningas
sisään,
ja Jumalan Valtakunta on
sisäisesti meissä.
Silloin meidät on siirretty
kuolemasta Elämään,
pimeydesta Valkeuteen,
paholaisen vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.
Silloin on totta se,
että me olemme pelastetut,
emme lain kautta vaan armosta,
emme tekojen kautta,
vaan se on Jumalan lahja.
Paavali (Ef 2:8-9) kirjoitti:
Sillä armosta
te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.
Kun kääntymyksessä
otimme vastaan Jumalan lahjan
ja meistä näin tuli uskovia,
me saimme vakuudeksi
Jumalan lapseudesta ja perinnöstä
Pyhän Hengen sinetin.
Paavali (Ef 1:13-14) kirjoitti:
Hänessä on teihinkin,
sittenkuin olitte kuulleet
totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin,
uskoviksi tultuanne
pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen,
joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi
- hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Ja nyt me pelastettuina voimme palvella Häntä niissä tehtävissä,
jotka Hän on meille varannut.
Paavali (Ef 2:10) kirjoitti:Sillä me olemme hänen tekonsa,
luodut Kristuksessa Jeesuksessa
hyviä töitä varten,
jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut,
että me niissä vaeltaisimme.
Vain pelastettu voi näissä
hyvissä teoissa vaeltaa.
Siis hyvät teot seuraavat pelastusta.
Ei toisinpäin.
Jokainen pelastettu on kerran seisova
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä.
Me Kristuksen omat tulemme siis
palkintotuomioistuimen (bema) eteen.
Ja silloin meidät palkitaan ja kruunataan
- tai sitten ei.
Sitten on muita tuomioistuimia,
mutta me emme tule tuomiolle niiden eteen.
Johannes (5:24 AS) kirjoitti:
Totisesti, totisesti sanon teille:
joka kuulee sanani ja uskoo Häneen,
joka on Minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä
eikä hän tule tuomiolle,
vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
