Kun uskova ihminen kuolee ruumiillisesti,
niin on tapana sanoa,
että hänet
ylennettiin kirkkauteen. Ja näin tietenkin onkin.
Uskova siirtyy täältä
maan päältä
kolmanteen taivaaseen
Jumalan Paratiisiin.
Ja ihmisellä on silloin
taivaallinen ruumis.
Paavali (1 Kor 15:40-44) kirjoitti:
Ja on taivaallisia ruumiita
ja maallisia ruumiita;
mutta toinen on
taivaallisten kirkkaus,
toinen taas
maallisten.
Toinen on auringon kirkkaus
ja toinen kuun kirkkaus
ja toinen tähtien kirkkaus,
ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
Niin on myös kuolleitten ylösnousemus:
kylvetään katoavaisuudessa,
nousee katoamattomuudessa;
kylvetään alhaisuudessa,
nousee kirkkaudessa;
kylvetään heikkoudessa,
nousee voimassa;
kylvetään sielullinen ruumis,
nousee hengellinen ruumis.
Jos kerran on sielullinen ruumis,
niin on myös hengellinen.
Myöhemmin siis tapahtuu
ruumiin ylösnousemus.
Me saamme kirkastetun
ylösnousemusruumiin.
Ihminen on henki,
jolla on sielu,
ja tämä henki asuu ruumiissa.
Heti ruumiillisen kuoleman tapahduttua
meidät eli henkemme siirretään
kirkkauden henkenä
Jumalan Paratiisiin.
Mutta jo nyt tässä savimajassa
asuessamme,
me koemme kirkkautta.
Mooses oli vuorella
pitkän aikaa
ja keskusteli Jumalan kanssa
kasvoista kasvoihin.
Ja silloin hänen ruumiilliset
kasvonsa kokivat kirkastumisen.
Mutta sitten täällä alhaalla
se kirkkaus katosi hiljalleen.
Me saamme katsella
jo nyt jatkuvasti
Herran kirkkautta
ja me muutumme.
Paavali (2 Kor 3:18) kirjoitti:
Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra,
joka on Henki.
Siis meidän henkemme kirkastuu.
Savimajammekin ehkä sen
sitten kyllä ilmaisee.
Silmät on sielun peili,
sanotaan.
Muistan,
kun olin viemässä jotain
vaimoni tädille
palvelutaloon.
Tuttu hoitaja maski naamalla
keskusteli kanssani.
Minullakin oli maski,
eikä silloin ollut sopivaa
minun mennä edes
tapaamaan vaimoni tätiä.
Oli jotenkin outoa
keskustella toisen kanssa
maskit naamalla.
Se johtui siitä,
että maski peitti kasvojen ilmeet.
Mutta sitten minä sanoin
ilmesesti jotain kaunista
tuolle tutulle hoitajalle.
Ja minä huomasin hänen silmistään,
että hänen olemuksensa kirkastui.
Tiesin,
että maskin takana piilotteli
ilahtunut hymy
ja kirkastuneet kasvot.
