Ensimmäinen profeetallinen kirja
Raamatun kaanonissa on Jesajan kirja.
Siinä on 66 lukua.
Sen 39 ensimmäistä lukua
kertovat tuomioista.
27 viimeistä lukua (40-66)
kertovat Pelastuksesta.
Jesajan kirja jakautuu
siis samaan tapaan kahtia
kuin koko Raamattu,
jossa on 66 kirjaa,
sisältäen
Vanhan testamentin
39 kirjaa
ja
Uuden testamentin
27 kirjaa.
Jesajan kirjan
ensimmäisen osion
tuomioiden jälkeen
on siis toinen osio
Pelastuksesta,
ja se alkaa näin:
Jesaja (40:1-2) kirjoitti:
"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani",
sanoo teidän Jumalanne.
"Puhukaa suloisesti Jerusalemille
ja julistakaa sille,
että sen vaivanaika on päättynyt,
että sen velka on sovitettu,
sillä se on saanut Herran kädestä
kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä."
Jatkojakeet osoittavat,
että tämä tapahtui
Johannes Kastajan päivinä.
Jesaja (40:3-5) kirjoitti:
Huutavan ääni kuuluu:
"Valmistakaa Herralle tie erämaahan,
tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.
Kaikki laaksot korotettakoon,
kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon;
koleikot tulkoot tasangoksi
ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.
Herran kunnia ilmestyy:
kaikki liha saa sen nähdä.
Sillä Herran suu on puhunut."
כָּבוֹד = kunnia, kirkkaus
kâbôd
Israelin kansan lohdutus
tuomioidensa jälkeen
johtaisi siihen,
että kaikki liha saa nähdä
Herran kirkkauden.
Jesaja huutaakin kohta
pakanakansoille.
Jesaja (49:1) kirjoitti:
Kuulkaa minua,
te merensaaret,
ja tarkatkaa,
kaukaiset kansat.
Tuo katkelma päättyy Herran sanoihin:
Jesaja (49:6) kirjoitti:
Liian vähäistä on sinulle,
joka olet minun palvelijani,
kohottaa ennalleen
Jaakobin sukukunnat
ja tuoda takaisin
Israelin säilyneet:
minä panen sinut
pakanain
valkeudeksi,
että minulta tulisi
pelastus
maan ääriin asti.
Paavali ja Barnabas ottavat tämän
Jesajan kohdan itseensä
katsoen olevansa näitä Herran palvelijoita.
Luukas (Ap.t 13:43-47) kirjoitti:
Kun synagoogasta hajaannuttiin,
seurasivat monet juutalaiset
ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset
Paavalia ja Barnabasta,
jotka puhuivat heille
ja kehoittivat heitä
pysymään Jumalan armossa.
Seuraavana sapattina
kokoontui lähes koko kaupunki
kuulemaan Jumalan sanaa.
Mutta nähdessään kansanjoukot
juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen
ja väittelivät
Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.
Silloin Paavali ja Barnabas
puhuivat rohkeasti ja sanoivat:
"Teille oli Jumalan sana
ensiksi puhuttava;
mutta koska te työnnätte sen luotanne
ettekä katso itseänne mahdollisiksi
iankaikkiseen elämään,
niin katso,
me käännymme pakanain puoleen.
Sillä näin on Herra meitä käskenyt:
'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi,
että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'."
Jeesuksenkin sanojen mukaan
me olemme maailman valkeus
niinkuin
ylhäällä vuorella oleva kaupunki
tai ainakin
lamppuna huoneessa oleville.
Matteus (5:14-16) kirjoitti:
Te olette maailman valkeus.
Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki
olla kätkössä;
eikä lamppua sytytetä
ja panna vakan alle,
vaan lampunjalkaan,
ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
Niin loistakoon teidän valonne
ihmisten edessä,
että he näkisivät teidän hyvät tekonne
ja ylistäisivät teidän Isäänne,
joka on taivaissa.
Mutta todellinen Valkeus
on tietenkin Jeesus Kristus
eli Pelastaja Vapauttaja,
joka meidät autuuttaa.
Luukas kertoo jo evankeliumissaan
siitä, kuinka vanha Simeon
otti Jeesus-vauvan syliinsä
ja lausui näin:
Luukas (2:29-32) kirjoitti:
Herra,
nyt sinä lasket palvelijasi
rauhaan menemään,
sanasi mukaan;
sillä minun silmäni ovat nähneet
sinun autuutesi,
jonka sinä olet valmistanut
kaikkien kansojen nähdä,
valkeudeksi,
joka on ilmestyvä pakanoille,
ja kirkkaudeksi
kansallesi Israelille
Nyt kun olemme UT:n puolella
niin alkutekstin sanat ovat
δόξα = kunnia/kirkkaus
doksa
φῶς = valo/tuli/valkea
fōs
Jeesus itse on oleva Israelin
kunnia/kirkkaus.
Paavali (Room 9:4-5) kirjoitti:
heidän on lapseus ja kirkkaus
ja liitot ja lain antaminen
ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän, joka on yli kaiken,
Jumala,
ylistetty iankaikkisesti,
amen!
Mutta me pakanat olemme päässeet
osallisiksi siitä valosta,
joka heidän kauttaan on maailmaan tullut.
Ja tämän Valon edellä
tuli Johannes Kastaja tienraivaajana.
Johannes (1:6-9) kirjoitti:
Oli mies, Jumalan lähettämä;
hänen nimensä oli Johannes.
Hän tuli todistamaan,
todistaaksensa valkeudesta,
että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
Ei hän ollut se valkeus,
mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
Totinen valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
φωτίζω = valaista
fōtidzō
