Raamattu on Jumalan omasivu

Mooses (Gen 29:15-35) kirjoitti:
Ja Laaban sanoi Jaakobille:
"Olet tosin sukulaiseni,
mutta palvelisitko silti minua palkatta?
Sano minulle, mikä on palkkasi oleva."

Mutta Laabanilla oli kaksi tytärtä;
vanhemman nimi oli Leea,
nuoremman nimi oli Raakel.

Ja Leealla oli sameat silmät,
mutta Raakelilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot.

Ja Jaakob rakasti Raakelia;
niin hän sanoi:
"Minä palvelen sinua seitsemän vuotta
saadakseni Raakelin,
nuoremman tyttäresi."

Laaban vastasi:
"Parempi on,
että annan hänet sinulle,
kuin että antaisin hänet jollekin toiselle;
jää luokseni."

Jaakob palveli siis seitsemän vuotta
saadakseen Raakelin,
ja ne tuntuivat hänestä
muutamilta päiviltä;
niin hän rakasti häntä.

Senjälkeen Jaakob sanoi Laabanille:
"Anna minulle vaimoni,
sillä aikani on nyt kulunut umpeen,
mennäkseni hänen tykönsä."

Silloin Laaban kutsui kokoon
kaikki sen paikkakunnan asukkaat
ja laittoi pidot;

mutta illalla hän otti tyttärensä Leean
ja vei hänet hänen luokseen;
ja hän yhtyi häneen.

Ja Laaban antoi orjattarensa
Silpan tyttärellensä Leealle orjattareksi.

Aamulla hän näki,
että se oli Leea.

Ja hän sanoi Laabanille:
"Mitä oletkaan minulle tehnyt?
Olenhan palvellut sinua
saadakseni Raakelin!
Miksi petit minut?"

Laaban vastasi:
"Ei ole meidän maassamme tapana
antaa nuorempaa ennen vanhempaa.
Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun,
niin annetaan sinulle toinenkin,
kunhan olet palveluksessani
vielä toiset seitsemän vuotta."

Ja Jaakob suostui siihen,
ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun,
antoi Laaban myöskin tyttärensä
Raakelin hänelle vaimoksi.

Ja Laaban antoi orjattarensa Bilhan
tyttärellensä Raakelille orjattareksi.

Ja hän yhtyi myös Raakeliin,
ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea;
ja hän palveli Laabanin luona
vielä toiset seitsemän vuotta.

Ja kun Herra näki,
että Leeaa hyljittiin,
avasi hän hänen kohtunsa;
mutta Raakel oli hedelmätön.

Niin Leea tuli raskaaksi
ja synnytti pojan
ja antoi hänelle nimen Ruuben,
sanoen:
"Herra on nähnyt minun kurjuuteni;
nyt on mieheni rakastava minua."

Ja hän tuli jälleen raskaaksi
ja synnytti pojan ja sanoi:
"Herra on kuullut,
että minua hyljitään,
ja on antanut minulle myös tämän."
Niin hän antoi hänelle nimen Simeon.

Ja hän tuli jälleen raskaaksi
ja synnytti pojan ja sanoi:
"Nyt kai mieheni vihdoinkin kiintyy minuun,
sillä olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa."
Sentähden hän antoi hänelle nimen Leevi.

Ja hän tuli vieläkin raskaaksi
ja synnytti pojan ja sanoi:
"Nyt minä kiitän Herraa."
Sentähden hän antoi hänelle nimen Juuda.

Sitten hän lakkasi synnyttämästä.

Mooses (Gen 32:23-33) kirjoitti:
Sinä yönä Jaakob nousi,
otti mukaan molemmat vaimonsa,
molemmat orjattarensa
sekä yksitoista poikaansa
ja meni Jabbokin yli kahlauspaikasta.

Hän vei joen yli heidät ja kaiken muun,
mitä hänellä oli.

Kun Jaakob oli jäänyt yksin,
eräs mies kamppaili hänen kanssaan
päivän koittoon saakka.

Kun mies huomasi,
ettei hän voittanut Jaakobia,
hän löi tätä lonkkaan,
niin että Jaakobin lonkka nyrjähti
hänen kamppaillessaan miehen kanssa.

Mies sanoi:
”Päästä minut,
sillä aamu sarastaa.”

Jaakob vastasi:
”En päästä sinua,
ellet siunaa minua.”

Mies kysyi häneltä:
”Mikä sinun nimesi on?”

Hän vastasi:
”Jaakob. ”

Silloin mies sanoi:
”Älköön nimesi enää olko Jaakob
vaan Israel,
sillä sinä olet taistellut
Jumalan ja ihmisten kanssa
ja olet voittanut.”

Jaakob pyysi:
”Sano sinäkin nimesi.”

Mies vastasi:
”Miksi kysyt minun nimeäni?”
Ja hän siunasi siellä Jaakobin.

Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel,
sillä hän ajatteli:
”Minä olen nähnyt Jumalan
kasvoista kasvoihin,
ja kuitenkin henkeni on säästynyt.”

Aurinko nousi,
kun hän kulki Penuelin ohitse ontuen lonkkaansa.

Tämän vuoksi israelilaiset
eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä,
joka on lonkkanivelen päällä.
Mies näet iski Jaakobia lonkkaan
reisijänteen kohdalle.

Mooses (Gen 32:1-3) kirjoitti:
Mutta Jaakob kulki tietänsä;
ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.

Ja nähdessään heidät Jaakob sanoi:
"Tämä on Jumalan sotajoukkoa."
Ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

Jaakob jatkoi matkaansa,
ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä.

Nähdessään heidät Jaakob sanoi:
”Tämä on Jumalan leiri”,
ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

Paavali (Room 9:11-12) kirjoitti:
ja ennenkuin kaksoset olivat
syntyneetkään
ja ennenkuin olivat tehneet mitään,
hyvää tai pahaa, niin
- että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden -
sanottiin hänelle:
"Vanhempi on palveleva nuorempaa"

Paavali (Room 11:25) kirjoitti:
Israelia on osaksi kohdannut paatumus
- hamaan siihen asti,
kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut

Paavali (Ef 1:11) kirjoitti:
Hänessä me myös
olemme saaneet perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt
hänen aivoituksensa mukaan,
hänen,
joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa
päättämän mukaan

Mooses (Gen 27:1-41) kirjoitti:
Kun Iisak oli tullut vanhaksi
ja hänen silmänsä olivat käyneet niin hämäriksi,
ettei hän enää kyennyt näkemään,
hän kutsui luokseen Eesaun,
vanhemman poikansa,
ja sanoi hänelle:
”Poikani!”

Tämä vastasi hänelle:
”Tässä olen.”

Iisak sanoi:
”Näethän,
että minä olen tullut vanhaksi,
enkä tiedä, milloin kuolen.
Ota nyt aseesi, viinesi ja jousesi,
ja lähde kedolle metsästämään minulle riistaa.
Laita sitten minulle herkkuruoka,
sellainen, jota rakastan,
ja tuo se minulle syötäväksi,
jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen.”

Rebekka kuuli,
mitä Iisak puhui pojalleen Eesaulle.

Kun Eesau oli lähtenyt kedolle
metsästämään tuodakseen riistaa isälleen,
Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille:
”Minä kuulin sinun isäsi sanovan veljellesi Eesaulle:

’Tuo minulle riistaa
ja laita minulle herkkuruoka.
Minä tahdon syödä sitä ja siunata sinut
Herran edessä ennen kuin kuolen.’

Kuule nyt siis, poikani, mitä sanon,
ja tee, mitä minä käsken sinun tehdä.
Mene laumaan ja tuo sieltä minulle
kaksi hyvää kiliä,
niin minä laitan niistä isällesi
sellaisen herkkuruuan, jota hän rakastaa.
Vie se isällesi syötäväksi,
että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.”

Mutta Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle:
”Veljeni Eesauhan on karvainen mies,
minä taas olen sileäihoinen.
Ehkä isäni tunnustelee minua
ja pitää minua petkuttajana!
Silloin tuotan itselleni kirouksen enkä siunausta.”

Hänen äitinsä sanoi hänelle:
”Tulkoon se kirous minun päälleni, poikani!
Kuuntele vain, mitä minä sanon,
ja mene noutamaan kilit minulle.”

Silloin Jaakob meni noutamaan kilit
ja toi ne äidilleen.
Hänen äitinsä laittoi herkkuruuan,
sellaisen, jota Jaakobin isä rakasti.

Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun
parhaat vaatteet,
jotka hänellä oli teltassa,
ja puki niihin nuoremman poikansa Jaakobin.

Kilien nahat hän kääri Jaakobin käsiin
ja paljaaseen kaulaan.

Sitten hän antoi herkkuruuan
sekä leipomansa leivän
poikansa Jaakobin käsiin.

Tämä meni isänsä luo ja sanoi:
”Isäni!”

Iisak vastasi:
”Tässä olen.
Kuka sinä olet,
poikani?”

Jaakob sanoi isälleen:
”Minä olen sinun esikoisesi Eesau.
Olen tehnyt niin kuin sanoit minulle.
Nouse istumaan ja syömään riistaani,
että voisit siunata minut.”

Iisak vastasi pojalleen:
”Miten olet voinut löytää saaliin näin pian,
poikani?”

Jaakob vastasi:
”Koska Herra , sinun Jumalasi,
johdatti sen minun eteeni.”

Iisak sanoi Jaakobille:
”Tulehan lähemmäs,
poikani,
että voin tunnustella,
oletko sinä poikani Eesau vai et.”

Jaakob meni isänsä Iisakin luo.
Tämä tunnusteli häntä ja sanoi:
”Ääni on Jaakobin ääni,
mutta kädet ovat Eesaun kädet.”

Eikä Iisak tuntenut Jaakobia,
sillä Jaakobin kädet olivat karvaiset
niin kuin hänen veljensä Eesaun kädet,
ja niin Iisak siunasi hänet.

Iisak kysyi vielä:
”Oletko sinä todella poikani Eesau?”

Jaakob vastasi:
”Olen.”

Sitten Iisak sanoi:
”Tarjoa minulle,
että voin syödä poikani riistaa ja siunata sinut.”

Jaakob tarjosi hänelle,
ja hän söi.
Sitten Jaakob toi Iisakille viiniä,
ja tämä joi.

Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi:
”Tulehan tänne ja suutele minua,
poikani.”

Jaakob meni isänsä luo ja suuteli häntä.
Iisak tunsi hänen vaatteidensa tuoksun,
siunasi hänet ja sanoi:

”Poikani tuoksu on kuin
Herran siunaaman kedon tuoksu!
Antakoon Jumala sinulle
taivaan kastetta ja maan runsautta,
yllin kyllin jyviä ja viiniä.

Palvelkoot sinua kansat,
kumartakoot sinua kansakunnat.
Ole veljiesi herra,
ja äitisi pojat kumartakoot sinua.
Kirottu olkoon se,
joka sinua kiroaa,
siunattu se,
joka sinua siunaa.”

Kun Iisak oli siunannut Jaakobin
ja Jaakob oli juuri lähtenyt
isänsä Iisakin luota,
hänen veljensä Eesau palasi metsästämästä.

Hänkin laittoi herkkuruuan,
vei sen isälleen ja sanoi hänelle:
”Nouskoon isäni syömään poikansa riistaa,
niin että voit siunata minut.”

Hänen isänsä Iisak kysyi:
”Kuka sinä olet?”

Hän vastasi:
”Minä olen poikasi,
sinun esikoisesi Eesau.”

Silloin Iisak järkyttyi syvästi ja sanoi:
”Kuka se sitten oli,
joka kävi metsästämässä
ja toi minulle riistaa?
Minä söin kaikkea,
ennen kuin sinä tulit,
ja siunasin hänet.
Ja siunattuna hän myös pysyy.”

Kun Eesau kuuli isänsä sanat,
hän päästi kovan ja katkeran huudon
ja sanoi isälleen:
”Siunaa minutkin, isäni!”

Tämä vastasi:
”Veljesi tuli kavalasti ja vei siunauksesi.”

Eesau sanoi:
”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi,
onhan hän pettänyt minut jo kahdesti.
Hän vei esikoisuuteni,
ja nyt hän on vienyt minulta myös siunaukseni.”

Eesau kysyi:
”Etkö ole lainkaan varannut siunausta minulle?”

Iisak vastasi Eesaulle:
”Minä olen asettanut hänet sinun herraksesi
ja pannut kaikki hänen veljensä
hänen palvelijoikseen
sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä.
Mitä minä siis voisin enää tehdä
sinun hyväksesi, poikani?”

Eesau sanoi isälleen:
”Yksi siunausko sinulla vain on, isäni?
Isä, siunaa myös minut!”
Ja Eesau alkoi itkeä äänekkäästi.

Hänen isänsä Iisak vastasi:
”Vailla maan runsautta
on sinun asuinsijasi,
vailla taivaan kastetta.
Sinä olet elävä miekkasi varassa
ja palveleva veljeäsi.
Mutta valtoimena kierrellen
sinä särjet hänen ikeensä niskaltasi.”

Eesau alkoi kantaa Jaakobille kaunaa
siunauksen tähden,
jolla hänen isänsä oli tämän siunannut.
Eesau ajatteli sydämessään:
”Kohta tulee aika surra isääni,
ja silloin minä tapan veljeni Jaakobin.”