Kirjoittaja עֵד » 10.03.2022 16:28
En suoralta kädeltä osaa vastata, mutta koska ylhäältä tuleva viisaus on jumalallista alkuperää, se ei etsi omaansa.
Tänään viimeksi minuakin puhutteli - viisaus. Ja siinä yhteydessä aina tulee mieleen Salomon. Vaikkakin hän pyysi ’kuuliaista sydäntä’ (1Kun. 3:9) tuomitakseen kansaa.
Ajattelin, että jos pitäisi listata tärkeimpiä asioita elämässä, niin vasta nyt tohtisin laittaa ensimmäiseksi viisauden. Ja ainakin Salomonille kävi niin, että lisäksi hän sai sitäkin, mitä ei anonut (1Kun. 3:12). Viisaus on aineetonta hyvää, mitä liha ei käsitä tavoitellessaan ajallisia.
(Epä)itsekkyyden mittari on kiteytetty näihin sanoihin: ’rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Vasta kun oppii antamaan anteeksi itselleen, armahtamaan itseään, rakastamaan itseään (Jumalan kuvana) ja puhumaan itsestään totta - niin silloin voi suoda toiselle näitä samoja asioita. Silloin huomaa ennemmin ’malkan omassa silmässä’ ja voi osoittaa armollisuutta rikan poisottamisessa veljen/sisaren silmästä.
Usein katsomme asioita tutusta pikkuikkunasta pelonsekaisin tuntein aistiemme varassa, kun voisimme huokaista syvään ja kohottaa luottavaisina katseemme näköalapaikalle kattoikkunasta: ’Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi.’ (Sak. 2:10)
En suoralta kädeltä osaa vastata, mutta koska ylhäältä tuleva viisaus on jumalallista alkuperää, se ei etsi omaansa.
Tänään viimeksi minuakin puhutteli - viisaus. Ja siinä yhteydessä aina tulee mieleen Salomon. Vaikkakin hän pyysi ’kuuliaista sydäntä’ (1Kun. 3:9) tuomitakseen kansaa.
Ajattelin, että jos pitäisi listata tärkeimpiä asioita elämässä, niin vasta nyt tohtisin laittaa ensimmäiseksi viisauden. Ja ainakin Salomonille kävi niin, että lisäksi hän sai sitäkin, mitä ei anonut (1Kun. 3:12). Viisaus on aineetonta hyvää, mitä liha ei käsitä tavoitellessaan ajallisia.
(Epä)itsekkyyden mittari on kiteytetty näihin sanoihin: ’rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Vasta kun oppii antamaan anteeksi itselleen, armahtamaan itseään, rakastamaan itseään (Jumalan kuvana) ja puhumaan itsestään totta - niin silloin voi suoda toiselle näitä samoja asioita. Silloin huomaa ennemmin ’malkan omassa silmässä’ ja voi osoittaa armollisuutta rikan poisottamisessa veljen/sisaren silmästä.
Usein katsomme asioita tutusta pikkuikkunasta pelonsekaisin tuntein aistiemme varassa, kun voisimme huokaista syvään ja kohottaa luottavaisina katseemme näköalapaikalle kattoikkunasta: ’Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi.’ (Sak. 2:10)
