Paavali (1 Kor 1:7) kirjoitti:
Paavali,
Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta,
ja veli Soostenes
Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle,
Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille,
jotka ovat kutsutut ja pyhät,
ynnä kaikille,
jotka avuksi huutavat
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä
kaikissa paikkakunnissa,
niin omissaan kuin meidänkin.
Armo teille ja rauha
Jumalalta, meidän Isältämme,
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Minä kiitän Jumalaani
aina teidän tähtenne
siitä Jumalan armosta,
joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,
että kaikessa olette rikastuneet hänessä,
kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,
sen mukaan kuin todistus Kristuksesta
on teissä vahvistettu,
niin ettei teiltä mitään puutu
missään armolahjassa,
teidän odottaessanne
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.
Paavali nimittää Korinton seurakuntaa
Jumalan seurakunnaksi.
Mitään muuta seurakuntaa Hän ei tervehdi näin.
Vaan esimerkiksi Galatian seurakuntaa
Paavali tervehtii vain ilmaisulla
"Galatian seurakunnille".
Galatialla ja Korintolla oli suuri ero.
Galatalaiset olivat langenneet pois armosta.
Korinttolaiset eivät.
Ja sitten Paavali toteaakin,
että Korinton seurakunta on rikastunut
kaikessa puheessa ja tiedossa niin,
ettei heiltä puutu mitään missään armolahjassa.
Siis kaikki karismat
eli ansaitsemattomasta armosta saatavat lahjat
olivat tulleet heidän osakseen täysimääräisesti.
Ja kun Korinttolaisista puhutaan,
niin totisesti ansaitsemattomasti,
sillä niin kauheaa syntielämää siellä esiintyi.
Siis kaikki armolahjat toimivat
tuossa seurakunnassa.
Myöhemmin voimme todeta,
että niinkin runsaasti,
että kokoustilanteet olivat yhtä sekamelskaa.
Ja niin Paavali joutuu kirjeessään ohjeistamaan
Korinton seurakuntaa armolahjojen käytöstä.
Paavali (1 Kor 14:26-31) kirjoitti:
Kun tulette yhteen,
on jokaisella jotakin annettavaa:
millä on virsi, millä opetus,
millä ilmestys,
mikä puhuu kielillä,
mikä selittää;
kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
Jos kielillä puhutaan,
niin puhukoon kullakin kertaa
vain kaksi tai enintään kolme,
ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;
mutta jos ei ole selittäjää,
niin olkoot vaiti seurakunnassa
ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.
Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua,
ja muut arvostelkoot;
mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen,
vaietkoon ensimmäinen.
Sillä te saatatte kaikki profetoida,
toinen toisenne jälkeen,
että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
Seurakunnan rikkauden salaisuus
- siis rikastuminen Jeesuksessa,
kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa -
oli opetus ja kehoitus Pyhässä Hengessä.
Se oli rikastuttanut seurakunnan niin,
ettei siltä puuttunut mitään
missään armolahjassa.