Avauksesi Raamattulainaus
oli Jaakobin kirjeestä yksi
todella puhutteleva lyhyt katkelma.
Jaakob (3:14-16) kirjoitti:
Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja
riitaisuus sydämessänne,
niin älkää kerskatko
älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Tämä ei ole se viisaus,
joka ylhäältä tulee,
vaan se on maallista,
sielullista,
riivaajien viisautta.
Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on,
siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
Vastasin edellä juuri tuohon
hyvin lyhyesti ja tiivistetysti
siinä toivossa,
että voisimme sitten katsoa tarkemmin,
mistä oikein on kysymys noissa
lainaamissasi kolmessa jakeessa.
Mutta ehkä katsomme nyt laajemmin
koko kolmatta lukua.
Siis ensinnäkin nyt puhutaan todellakin
- kuten totesitkin -
uskovista ihmisistä koko ajan.
Uskovakin ihminen voi joutua tuohon tilaan,
jossa meillä on
katkera kiivaus
Ja silloin todellakin jotain tapahtuu
ihmisen mielessä eli sielun alueella,
jonka sielullisuuden olit tehostanut lainauksessasi.
Ja seuraava vaihe onkin sitten jo se,
että kiehuu yli,
ja meidän kohdallamme toteutuu se kauheus,
mistä Jaakobin kirjeen kolmas luku
meitä varoittaa alusta alkaen
eli kielen synnit.
Emme hallitsekaan kieltämme,
emmekä sitten enää mitään muutakaan.
Me syljemme ulos kaiken sen,
mitä sydämemme tulivuorenpurkauksessa
tulena ja laavana tulee ulos
tuhoten kaiken ympäriltämme.
Ja nyt Jaakob varoittaa erityisesti
tuollaisen tilanteen varalta,
että hillitsisimme itsemme,
emmekä päästäisi kieltämme valloilleen.
Jos näin käy,
niin me sytytämme metsäpalon,
ja tuo liekki on itse helvetistä.
Siis kieli on vääryyden maailma ja tuli.
Ja silloin taustavoimina todellakin ovat
lainaamassasi kohdassa mainitut riivaajat,
jotka saavat meidät laukomaan totuuksia
lähimmäisistämme,
jotka totuudet ovatkin tosiasiassa valhetta.
Ja tästä pahasta menosta Jaakob varoittaa.
Emme saa tuollaisessakaan tilanteessa
puhua
totuutta vastaan
Ja jos tämän ohjeen mukaan toimimme,
niin me luultavasti vaikenemme aivan luonnollisesti.
Ja siunaamme lähimmäistämme,
sen sijaan, että kiroaisimme hänet.
Jos meillä on vakavia ongelmia
itsemme kanssa tällä alueella,
niin Jaakobin kirjeen kolmannen luvun sanoma
selvästi ohjaa meitä niin,
että meidän ei pidä edes pyrkiä opettajan tehtävään.
Jaakob (3:1) kirjoitti:Veljeni,
älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi,
sillä te tiedätte,
että me saamme sitä kovemman tuomion.