Sekä Iisak
että sitten seuraavassa polvessa Jaakob
siunatessaan poikiaan
antoivat esikoisen siunauksen
nuoremmalle veljelle.
Siis siunasivat nuoremman
esikoisen sijaan.
Tarkkaan ottaen Jaakob siunasi Joosefin pojat,
joista oli kuitenkin sanonut Joosefille:
Mooses (Gen 48:5) kirjoitti:
Kaksi poikaasi,
jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa,
ennenkuin minä tulin luoksesi Egyptiin,
olkoot minun omani;
Efraim ja Manasse olkoot minun omani
niinkuin Ruuben ja Simeon.
Heprealaisille kirjoittava heprealainen
nostaa tämän nuoremman siunaamisen
esiin uskon tekona.
Heprealainen (Hepr 11:20-21) kirjoitti:
Uskon kautta
antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen,
joka koski tulevaisiakin.
Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan
kumpaisenkin Joosefin pojista
ja rukoili sauvansa päähän nojaten.
Mikä uskon teko se sitten oli.
Uskon teko siinä mielessä,
että isät julistivat profeetallisen sanan pojistaan.
Ja nyt voimme historian kirjoista nähdä,
toteutuivatko luvatut asiat.
Kummassakin tapauksessa kävi siis niin,
että nuorempi sai esikoisen siunauksen.
Heprealaisille kirjoittava viittaa tähän
hiukan myöhemmin
seuraavassa luvussa
kehottaessaan heprealaisia
pitämään huolen,
ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta.
Herpealainen (Hepr 12:16-17) kirjoitti:
ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau,
joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin,
kun hän tahtoi päästä siunausta perimään,
hyljättiin;
sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle,
vaikka hän kyynelin sitä pyysi.
Jumala oli siis asettanut esikoisasemaan nuoremman,
koska vanhempi ei ollut arvollinen siihen.
Näin oli käynyt myös Aabrahamin kohdalla,
jonka esikoinen oli (epäuskon tähden) Ismael.
Mutta Jumalan lupaama
siunaus ja lupaus oli Iisak.
Ja aivan samoin kävi jo ensimmäisen veljesparin kohdalla.
Kain oli vanhempi veli,
mutta surmasi nuorempansa,
ja menetti asemansa,
ja joutui karkotetuksi isiensä maasta.
Mooses (Gen 4:16) kirjoitti:
Niin Kain poistui Herran kasvojen edestä
ja asettui asumaan Noodin maahan,
itään päin Eedenistä.
Myös Eesaun suku päätyi
Jaakobin eli Israelin itä- tai kaakkoispuolelle
alueelle, joka tunnetaan nimellä Edom.
Kain sai karkotuksen lisäksi myös lupauksen.
Samoin Eesau sai karkotuksen lisäksi myös lupauksen.
Jaakob sai esikoisen siunauksen,
mutta Eesau sai siunauksen,
joka oli ehdollinen.
Mooses (Gen 27:39-40) kirjoitti:
Katso,
sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta
ja vailla taivaan kastetta ylhäältä.
Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi.
Mutta valtoimena kierrellen
sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi.
Tuo siunauksen loppulause toteutui
siten kuin voimme lukea Kuningasten kirjasta:
Historioitsija (2 Kun 8:20-22) kirjoitti:
Hänen aikanaan edomilaiset
luopuivat Juudan vallanalaisuudesta
ja asettivat itsellensä kuninkaan.
Ja Jooram lähti Saairiin kaikkine sotavaunuinensa.
Ja hän nousi yöllä ja voitti edomilaiset,
jotka olivat saartaneet hänet,
sekä sotavaunujen päälliköt.
Mutta väki pakeni majoillensa;
ja edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta;
niin aina tähän päivään asti.
Heprealaisille kirjoittava heprealainen
varoittaa heprealaisia
luopumasta siitä siunauksesta,
joka Jeesuksessa on heille tarjolla.
Israel ei kuitenkaan silloin kääntynyt kansakuntana,
niinkuin se olisi voinut tehdä.
Ja niin Uuden liiton siunaus
on tullut nyt tässä armotalouskaudessa
erityisesti meille pakanoille.
Mutta se tulee vielä myös Israelille - Jaakobille,
joka on Herran esikoispoika.
Mooses (Ex 4:22) kirjoitti:
Näin sanoo Herra:
Israel on minun esikoispoikani
Jos me pakanat emme pysy omalla paikallamme,
vaan haluamme ottaa Israelin aseman itsellemme
ja Israelille kuuluvan siunauksen,
niin silloin me teemme juuri niinkuin
Eesaukin yritti tehdä.
Me olemme saaneet armon evankeliumin.
Mutta isät ja kirkkaus ja liitot ja lupaukset
ovat Israelille kuuluvia.
Paavali (Room 9:4) kirjoitti:
heidän on
lapseus ja kirkkaus ja liitot
ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset
