Raamattu on Jumalan omasivu

Tuo kysymyksesi on asian ydin.

'Minä' taisi syntyä paratiisissa, mutta se on myyty synnin alaisuuteen. Itsekullakin lienee hetkiä, kun uskoontultuaan/uskovana mikään ei juuri satuta tai loukkaa ja omastaan voi jakaa tarvitsevalle. Samaa löytyy myös sieltä, missä Jumalaa ei tunneta, mutta silloin sitä sanotaan epäitsekkyydeksi, josta kyseinen ihminen muistetaan.

Kyllä, tuo Herran antama malli pitäisi sopia meillekin.

Kaikesta muusta tyhjä saviastia.

:bible: [quote="Paavali (2 Kor 4:5-7)"][color=#004000] Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta,
että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
Sillä Jumala, joka sanoi:
"Loistakoon valkeus pimeydestä",
on se, joka loisti sydämiimme,
että Jumalan kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
Mutta tämä aarre on meillä [b]saviastioissa[/b],
että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.[/color][/quote]

Mutta, entäpä se [b]minä[/b]?

:bible: [quote="Paavali (Fil 2:7)"][color=#004000]vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon,
tuli ihmisten kaltaiseksi,
ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;[/color][/quote]

Ajatuksia?

Mielestäni tässä on uskovan työkalupakki: palvelijan rooli ilman mainetta ja kunniaa.