Avaus on sellainen, että tulee mieleen kokoushetket,
jossa Pyhä Henki on laskeutunut tilanteeseen,
ja seuraavaksi olisi oman pienen puheen vuoron paikka.
Ei sitten millään uskaltaisi sanoa sanaakaan,
jotta ei menetettäisi sitä olotilaa, jossa ollaan.
Rohkenen nyt kuitenkin avata Raamatun siltä kohtaa,
jonka tuo avaus mieleen tuo eli
Ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen loppuosan.
Paavali (1 Tess 5:16-18) kirjoitti:Olkaa aina iloiset.
Rukoilkaa lakkaamatta.
Kiittäkää joka tilassa.
Kirjaimelllisesti kääntäen
kaikessa kiittäkää
Eli emme tietenkään kiitä vaikka lankeemuksen tilasta,
vaan päinvastoin Paavali tuossa kehottaakin seuraavaksi
karttamaan kaikenlaista pahaa. Ja sitten hän jatkaa:
Paavali (1 Tim 5:23-25) kirjoitti:itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa,
ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne
nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.
Minä olen viime päivinä ollut kovin murheellinen siitä,
että minä taisin tulla huijatuksi, kun ostin netistä jotakin.
En tiedä saanko koskaan tuotetta, ja menetänkö silti ostohinnan.
Olen miettinyt, mitä olen tehnyt väärin.
Mistä tämä johtuu. Onko kymmenyksistä jäänyt jotain pois.
Taapersin edestakaisin hikisenä puolipäivää,
saadakseni vesiletkun johdattamaan vettä pienelle perunamaalle.
Kaiken jälkeen vesi loppui kaivosta heti alkuunsa.
Yritän sitä ja tätä, vaikka olen heikko ja raihnainen.
Ja kun mikään ei suju, kyyneleet nousevat silmiin,
ja nostan katseeni taivaaseen ja valitan ääneen:
Minä en ymmärrä??? Miksi tällainen on minun osakseni suotu?
Mutta sitten aina välillä ja useinkin,
minä vain katselen pihakoivua tai pientä katajaa.
Katson hyvin luonnonmukaista pihaamme
ja vaimon kukkaistutukia sen keskellä
Ja minä vain olen ja ihmettelen ja kyyneleet nousevat silmiin,
ja nostan katseeni taivaisiin, ja soperran kiitollisena:
Minä en ymmärrä??? Miksi tällainen on minun osakseni suotu?
PS
Tänä aamuna sumu nousi maasta ja kasteli kaiken.