Yltäkylläisyys

Lähetä vastaus

Vahvistuskoodi
Syötä koodi siten kuin se on näkyvillä. Huomioi kirjaisinkoko
Hymiöt
:agape: :bible2: :bible: :exclaim: :question: :arrow: :idea: :smile: :think: :thumbup: :wave: :clap: :confused: :cry: :sad: :surprised: :wink: :neutral: :redface: :rolleyes: :yawn: :bible3:
Lisää hymiöitä
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Yltäkylläisyys

Re: Yltäkylläisyys

Viesti Kirjoittaja Ulpu » 17.06.2018 19:48

Määräosani leipää, on varmaan se minkä kulloiseenkin hetkeen tarvitsemme, niin kuin on päiväsi niin on voimasi. Tämä on useinkin ihmiselle vaikeaa, haluaisi enemmän ja paljon pahanpäivän varaa tunnekokemuksenakin.

Re: Yltäkylläisyys

Viesti Kirjoittaja kalamos » 15.06.2018 18:52

Jos tuo "mahdoton" on jokin sellainen,
että kaipaisit esirukousta asiassa,
niin tältä foorumilta löytyy myös osio Esirukouspyyntö

Re: Yltäkylläisyys

Viesti Kirjoittaja hypomenoo » 15.06.2018 13:16

Tässä parin päivän aikana olen ajatellut sanaa yltäkylläinen elämä nykyiseen eläämääni suhteutettuna.

'saisivat elämän ja saisivat runsaan'

Ulkonaisesti ei runsautta ole näkyvissä, päinvastoin. Elämä kuitenkin on - kytkettynä Jeesukseen, jossa on iankaikkinen elämä.

Minulla on runsaasti. Mitä? Jeesus Kristus on vanhurskauteni, pyhyyteni, lunastukseni, Hän on rauhani ja iloni ja viisauteni. Tätä kaikkea ei ulkonaisella korvata. Nämä ovat sitä kestävää.

Viime päivien asiat ovat niin murtavia, että Hänen väkevän kätensä alle olen entistä syvemmin tahtonut taipua. Eteeni on astunut mahdoton. Jumalassa ei sitä ole. Hänessä turvani, yltäkylläinen elämä.

Re: Yltäkylläisyys

Viesti Kirjoittaja kalamos » 08.05.2018 06:27

Ei meille tosiaankaan ole luvattu mitään sokerielämää.
Jeesuksen yksiselitteinen lupaus oli:

:bible:
Johannes (16:33) kirjoitti:Maailmassa teillä on ahdistus


Mutta jotakin todella suurta meillä jo on
- jotain, mikä on paljon enemmän kuin makea sokeri.

:bible:
Paavali (Room 14:17) kirjoitti:ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista,
vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä


Tämä vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä,
on se yltäkylläinen elämä, jonka Jeesus on meille luvannut.

Ja tämä elämä on jo meissä,
kun olemme armosta pelastetut.

Ja tähän elämään kuuluu kyllä myös maistiaisia taivaallisista.
Näitä maistiaisia me saamme joskus kokea
esimerkiksi yliluonnollisen parantumisihmeen muodossa.
Monet sokeat ovat saaneet näkönsä.

Re: Yltäkylläisyys

Viesti Kirjoittaja Natanael » 07.05.2018 17:03

Olen selvittänyt pitkähköstä tekstiyhteydestä lähtien ja alkukielen sanatarkkaa käännöstä seuraten, että Johanneksen evankeliumin 10:nnessä luvussa suomennettu sana ”yltäkylläisyys” on osa sanaparia, jolla Jeesus kuvaa autuuden osaa meidän päästessämme Jeesuksen veren kautta ikuiseen elämään Taivaan kotiin. Sen takia sana on adverbi, jolla kuvataan, millainen elämä meitä odottaakaan kuljettuamme perille ”Jeesus-oven kautta”! – ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä yltäkylläisesti”.

Tilanteessa, jossa alkukielinen adverbi -sana on selvä ja ymmärrettävä ja täydellisesti sopiva asiayhteyteen, meidän ei tule tukeutua suomennoksessa olevaan väärän sanan, substantiivin, käyttöön. Emme voi ummistaa silmiämme siltä, että suomenkielinen Raamattumme sisältää kymmeniä käännösvirheitä; saatuamme selville alkukielisen sanan merkityksen, meidän tulee käyttää sitä ja iloita siitä, että Jumalan Sanan merkitys kyseissä kohdassa avautuu meille.

Suomi-sanakirja antaa adverbimme kantasanana olevalle substantiiville ”yltäkylläisyys” sellaisia merkityksiä kuin ”runsaus, paljous, ylenpalttisuus, runsaudensarvi”. Tällaisessa merkityksessä itsekin tämän perusmuotoisen sanan käsitän.

Raamattu kuvaa monin eri tavoin tällaista tulevaa taivaallista osaamme Isämme luona kirkkaudessa. Monien mielestä lohdullisin on Ilmestyskirjan ihana ilmoitus kaiken vaivan ja ahdistuksen lopullisesta päättymisestä. Samalla tässä kohdassa rinnastuu maalliseen elämäämme kuuluvat vaikeudet tilanteeseen, jossa kaikki entinen taistelu on tauonnut. Täällä meillä on niin usein kyyneleitä, perillä vain iloa, onnea ja yltäkylläisyyttä. Itse elämä todistaa meille, että yltäkylläisyys-sana sen varsinaisessa merkityksessä, onnen ilon ja rauhan runsaudensarvena, odottaa meitä vasta tämän maallisen elämämme jälkeen Taivaassa.

:bible:
Johannes (Ilm.21:4) kirjoitti:ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt.


Kirjoitin myös, että viimeisinä vuosikymmeninä hyvin monet kristilliset yhteisöt ovat alkaneet tarjota taivasta maan päälle puhuen maallisesta yltäkylläisyydestä ja kaikenpuolisesta onnesta. Tämä on vienyt mukanaan monia vakaumuksellisiakin kristittyjä, sillä maallinen onni ja täydellinen hyvinvointi miellyttää kaikkien, myös uskosta osattomien korvia – kukapa ei sitä haluaisi. Jumala ei sellaista meille kuitenkaan lupaa.

Erityisesti uskonnolliset seurakunnassa kävijät haluavat kuulla rakkaudellista, sokerista puhetta oikean lain ja armon saarnan sijasta. Jeesus ei kuitenkaan vuorisaarnassa sanonut, että ”te olette maan sokeri”, vaan ”te olette maan suola”.

:bible:
Johannes (Joh.4:5) kirjoitti:He ovat maailmasta;
sen tähden he puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.


Meidän on nähtävä se, milloin Jumala puhuu Sanassaan Taivaasta ja siellä odottavasta autuudesta ja milloin Hän puhuu meille pelastumisesta ja sen jälkeisestä elämämme jaksosta täällä maan päällä. Paavali puhuu monin tavoin ahdistuksista, peloista, masennuksesta, vainoista, vaikeuksista, sairauksista ja koettelemuksista, joita täällä kohtaamme. Taivaan yltäkylläisyydessä niitä ei enää ole. Kaikkien aikojen parhaassa saarnassa, vuorisaarnassa, Jeesus kuvaa uskoon tulevan maallista tietä kaidaksi tieksi, ja kertoo kuinka yllättävät vaikeudet, maailmallisuuden viettelemykset ja hengelliset taistelut voivat meitä täällä kohdata. Omalta osaltani olen käsitellyt varsinaista aihetta nyt riittävän perusteellisesti. Tämän vuoksi päätän oman osuuteni tässä ketjussa Jeesuksen sanoihin kaidasta tiestä tässä ajassa sekä Johanneksen näkemään ilmestykseen Taivaan kadusta saavuttuamme täydelliseen yltäkylläisyyteen. Näillä kulkuväylillä on eroa!

:bible:
Matteus (7:13-14) kirjoitti:Menkää ahtaasta portista sisälle.
Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita,
joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.


:bible:
Johannes (Ilm. 21:21) kirjoitti:Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä;
kukin portti oli yhdestä helmestä;
ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikään kuin läpikuultavaa lasia.

Re: Yltäkylläisyys

Viesti Kirjoittaja kalamos » 06.05.2018 16:57

Natanael on johdattanut meitä kertomuksen alkupisteeseen.
Sokea sai näkönsä.

Ilmeisesti ihan tuo fyysisessä olemuksessa tapahtunut muutos
jo kuului sarjaan pelastus.
Johannes käyttää tallenuksessaan verbiä

    sodzo = 'tehdä eheäksi' pelastaa, parantaa


:bible:
Johannes (10:9-10) kirjoitti:Minä olen ovi;
jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu,
ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.


Siis kyllä tuo pelastus varmaan koskee myös tätä aikaa.
Samoinkuin tuo laiduntaminenkin koskenee erityisesti jo tätä nyt elettävää elämää.

Samoin lienee Psalmin 23 kohdalla.
Siinäkin puhutaan nyt elettävästä elämästä.
:bible3: Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu. :bible3:

Minulta ei puutu mitään,
koska minun Paimeneni omistaa kaiken.

Siis en minä mitään omista.
En yhtään mitään. Tosin ...

:bible:
Salomo (Laul 2:16) kirjoitti:Rakkaani on minun,
ja minä Hänen - Hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.

Re: Yltäkylläisyys

Viesti Kirjoittaja Natanael » 05.05.2018 20:45

Katson vielä tarpeelliseksi jakaa selventäviä ajatuksia tästä aiheesta, sillä pelastuksesta puhuvat Raamatun kohdat ovat äärimmäisen tärkeitä. Toivon muutamien rinnastusten selventävän asiaa. Kirjoitin jo aikaisemmin, että meidän on tärkeää lukea tapahtuma kokonaisuudessaan. Yhdeksännestä luvusta selviää, että Jeesus parantaa sokeana syntyneen ja antaa hänelle näkökyvyn. Tärkeämpää on kuitenkin se, että parantunut tulee uskoon ja pelastuu. Rinnakkain ovat nyt hengellisenkin näkökyvyn saanut uskova ja kadotukseen matkalla olevat hengellisesti sokeat fariseukset.

:bible:
Johannes (9:35-38) kirjoitti:Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos;
ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle:

"Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"
Hän vastasi ja sanoi:
"Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?"
Jeesus sanoi hänelle:
"Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu".
Niin hän sanoi:
"Herra, minä uskon";
ja hän kumartaen rukoili häntä.


Raivostuneet fariseukset saavat kuulla Jeesukselta totuuden heidän järkyttävästä tilanteesta.

Johannes" (9:41) kirjoitti:Jeesus sanoi heille:
"Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä;
mutta nyt te sanotte:
'Me näemme';
sen tähden teidän syntinne pysyy".


Pelastuneen ja kadotetun rinnastaminen keskenään jatkuu 10:nnessä luvussa. Koska kuulijat eivät ymmärtäneet, mitä Jeesus tarkoitti vertauksella ovesta ja hyvästä paimenesta, niin hän selitti vertauksen. Hän tekee selväksi, että kysymys on iankaikkisesta pelastumisesta, joka on mahdollista vain Hänen kauttansa.

:bible:
Johannes (10:3-9) kirjoitti:Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta,
se on varas ja ryöväri.
Mutta joka menee ovesta sisälle,
se on lammasten paimen.
Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä;
ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä,
ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä,
koska eivät tunne vierasten ääntä.


Jotta asia tulisi varmasti kaikille selväksi, niin Jeesus sanoo vielä suoraan, että Hän on se "ovi", jonka kautta meidän tulee kulkea periäksemme iankaikkisen elämän.

:bible:
Johannes (Joh.10:7-9) kirjoitti:Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille:
minä olen lammasten ovi.
Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä;
mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
Minä olen ovi;
jos joku minun kauttani menee sisälle,
niin hän pelastuu,
ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.


Fariseukset ovat palkkapaimenia, joiden oppi vain tappaa ja tuhoaa. Jeesus sen sijaan on tullut, että pääsisimme osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Laitan seuraavaan siteeraukseen uudelleen aikaisemmin antamani alkukieltä vastaavan oikean käännöskohdan otsikon sanasta. Näin näemme paremmin, että ”elämä ja yltäkylläisyys” ovat kaksi sanaa kuvaamaan Jeesukseen uskoville seuraajille lupaamaa iankaikkista elämää. Rinnakkain ovat tässä fariseusten kadotuksen tielle vievät neuvot ja iankaikkiseen pelastukseen vievät Jeesuksen armon sanat.

Rinnastus huipentuu Jeesuksen ilmoittaessa, että Jeesus itse on hyvä paimen ja että hän antaa henkensä lammasten edestä. Jeesus eli koko elämänsä syvästi tietoisena siitä, että Hän tulee vapahtamaan syntinsä tunnustavat ja parannuksen tekevät synnin orjuudesta armon iloon ja autuuteen sovittamalla synnit kuolemalla meidän puolestamme Golgatan keskimmäisellä ristillä. Koko pitkähkön tekstijakson punaisena lankana on pelastus ja Jeesus, jonka kautta me saamme uskossa vaeltaa iankaikkiseen autuuteen. Tätä autuutta Jeesus kuvaa sanoilla "elämä yltäkylläisesti".

:bible:
Johannes (10:10-14) kirjoitti:Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä yltäkylläisesti.
Minä olen se hyvä paimen.
Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole,
kun hän näkee suden tulevan,
niin hän jättää lampaat ja pakenee;
ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut


Ilokseni olen havainnut, että julistuksessa näitä Raamatun kohtia käytetään hyvin usein evankelioimiseen ja sen korostamiseen, että vain Jeesuksen veren kautta voimme päästä Taivaaseen – vertauksessa "Jeesus-oven kautta." Surullista on ollut toisaalta huomata se, että viime aikoina joissakin äärikarismaattisissa ja menestysteologiaa korostavissa liikkeissä yhdellä, asiayhteydestä irrotetulla, sanalla ”yltäkylläisyys” on perusteltu uskoville kuuluvan kaikenlainen taloudellinen, terveydellinen ja henkinen yltäkylläisyys. Erityisesti Yhdysvalloissa lukuisat TV-evankelistat kerskuvat sumeilematta ökykartanoistaan ja miljoonaomaisuuksistaan ja opettavat seuraajiaan ottamaan uskossa vastaan varallisuuden ja kaiken maallisen hyvän. Ristin evankeliumi on jäänyt syrjään. Mitä kaikki maallinen omaisuus on sen rinnalla, että Jeesus on se ovi, jonka kautta saamme Hänen armossaan kulkea Taivaan autuuteen?

Re: Yltäkylläisyys

Viesti Kirjoittaja עֵד » 05.05.2018 07:16

Kovin rohkaisevia ja lohdullisia ajatuksia siitä 'yltäkylläisyydestä', mikä on Jumalasta.

Usein vertailu tuo lisävalaisua. Jos ei ole maistanut taivaallista hyvää, aistimme ovat näkyväisen varassa ja saatamme pitää yltäkylläisyytenä jo sitä, missä ei ole nälkää, janoa tai elatuksen murhetta. Vähään tyytyväiseltä ihmiseltä putoaa silmät päästä, jos saisi enemmän kuin määräosan. Siksi voikin kysyä taitoa elää runsaudessa.

Siltikään materian runsaus ei sopine yltäkylläisyyden määritteeksi. Miten sitten henkemme erottaa, milloin on niukkaa ja milloin on ylitsevuotavaa? Onko niin, että sielumme/mielemme nääntyy kuivuudessa, kun taas henkemme lujittuu? Ja voisiko olla niin, että sielumme tottuu hyvään kaivaten sitä lisää, kun taas henkemme riemuitsee ja kiittäen vastaanottaa taivaallista hyvää, kun sitä osaksemme vuodatetaan?

Tässä kohden lienee selvää, että vain uudestisyntynyt henkemme erottaa, mikä ei ole sielullista. Mittaamme kuitenkin herkästi asioita aistiemme, tunteidemme ja arvojemme ohjaamina, mutta vaikka nämä olisivat kuinka tasapainossa, mikä ei ole ollenkaan huono asia, voi kuitenkin henkemme olla orpo ja levoton. Siksi:

:bible:
Johannes (Joh.10:10) kirjoitti:”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys."

Re: Yltäkylläisyys

Viesti Kirjoittaja kalamos » 05.05.2018 06:42

Tuo Psalmi nousi henkeeni niin voimallisesti eilen,
etten voinut muuta kuin kirjoittaa sen tänne.
En edes uskaltanut kommentoida sitä.
Siinä näkyy tuo yltäkylläisyyden perusta.

:bible:
Daavid (Ps 23) kirjoitti:Herra on minun paimeni,
ei minulta mitään puuutu


Tuo psalmi Hyvästä Paimenesta on todellakin mielestäni vastaus siihen,
mitä tämän ketjun otsikko pitää sisällään.
Yltäkylläisyys on etuoikeus saada olla Hyvän Paimenen lammas.

:bible:
Johannes (10:9-10) kirjoitti:hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen ...
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys

Re: Yltäkylläisyys

Viesti Kirjoittaja Natanael » 04.05.2018 19:28

Kalamoksen esiinottama psalmi 23 lienee eniten siteerattu psalmi, joka on monia meistä elämän eri tilanteissa lohduttanut: Jeesus paimenena vie minut vihreille niityille ja antaa minun juoda virvoittavista vesistä. Hän virvoittaa sisintäni ja ohjaa minua eteenpäin. Tämän psalmin sanoihin on sävelletty satoja hengellisiä lauluja ja luultavasti jokainen meistä on kuullut ainakin jonkin version niistä.

Näitä lauseita olemme toistaneet niin paljon, että meiltä saattaa jäädä huomioimatta tämän psalmin syvällinen sanoma ja suurin lohdutus vaeltaessamme elämän vaihtelevissa tilanteissa myötä- ja vastamäissä. Kolme jaetta me pääsemme eteenpäin, kunnes yksi sana ”vaikka” leikkaa pois ajatuksen pysyvästi tuntuvasta yltäkylläisyydestä tässä ajassa. Daavid kuvaa tilannetta ”kuoleman varjon laaksoksi”. Kuinka suurta ja uskoamme elvyttävää on saada kuulla, että silloinkin Hyvä Paimen on meidän kanssamme – Hän ei meitä hylkää, eikä jätä, vaikka meidän saattaa olla äärettömän vaikea sitä joskus sisäistää.

Tässä käytetty hebreankielinen sana צַלְמָ֡וֶת käännetään useimmiten kuoleman varjoksi, mutta joskus myös syväksi pimeydeksi. Silloin emme näe, emmekä ymmärrä, miksi olemme joutuneet tällaiseen suureen ahdistukseen. Yltäkylläisyydestä emme puhu sellaisessa elämänvaiheessa, joka on meidät äkisti laskeutuvan pimeyden lailla yllättänyt ja johon emme omasta halustamme ole tahtoneet tulla. Meistä tuntuu pahalta, oli kipumme sitten fyysistä tai henkistä. Helposti joudumme silloin itsesyytöksiin, onko minussa jotain vikaa, kun minulle on käynyt näin. Hebreanhkielinen sana צַלְמָ֡וֶת sisältää myös merkityksen muiden aiheuttamasta sorrosta, hyökkäyksestä tai loukkauksista. Daavidille kaikki sellainen oli hyvinkin tuttua.

Sama Jumala, joka näytti meille vihreät niityt ja virvoittavat vedet, on sama Jumala, joka näyttää meille myös kuoleman varjon laakson. Joskus on aika olla hiljaa, levätä vain ja odottaa Hyvän Paimenen johdatusta ja huokaista Herramme puoleen: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu…” Suurempaa lohdutusta ja rohkaisua ei voi olla.
Psalmin 23 esiintuomasta kahdesta puolesta, aurinkoisesta ja pimeästä, laulaa koskettavasti Lynda Randle laulussa God on the mountain.

”Elämä on helppoa, kun olet ylhäällä vuorella
Ja sinulla on mielenrauha, jota et koskaan ollut tuntenut.
Mutta asiat muuttuvat, kun olet alhaalla laaksossa
Älä menetä uskoa, koska et ole koskaan yksin.

Jumala vuorella on Jumala myös laaksossa
Kun asiat mutkistuvat, Hän voi ne oikaista.
Ja hyvien aikojen Jumala on sama Jumala huonoina aikoina
Jumala päivällä on myös Jumala yössä.”


https://www.youtube.com/watch?v=RCTl4tUYIAg

Ylös

cron