Kirjoittaja vilja » 13.04.2017 11:06
Paavali (Ef 1:11-14) kirjoitti:
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan,
hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,
että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi,
me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne
pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Paavali (Room 8:33-39) kirjoitti:
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on:
"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina".
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat, ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Kun kävimme keskustelua näistä ajallisista perinnöistä ja myöskin testamenteista, siinä samalla ohimennen tuli vastaan laki siitäkin, ettei ns. rintaperillistä voi ohittaa perinnönjaossa millään tavalla, ei edes testamentilla ja näitä asioita pohtiessani tulivat mieleeni nämä edellä olevat Raamatun kohdat.
Tämän saman lupauksen Jumala on antanut meille, jotka Hän on omikseen kutsunut ja lunastanut Poikansa kalliilla verellä!
Mutta mikä on sitten meidän ihmisten osuus tässä asiassa ja entäs silloin, jos emme halua vastaanottaa perintöämme tai jos päätämme luopua siitä sen jälkeen, kun olemme sen jo vastaavottaneet?
Jumalan on osoittanut meitä kohtaan niin suurta arvostusta ja luottamusta, että meillä on täydellinen lupa, oikeus ja mahdollisuus, olla joko kokonaan vastaanottamatta taivaallista perintöämme ja sanoutua siitä täysin irti.
Siksi on niin suuri merkitys sillä, miten elämme tämän niin lyhyen elämämme ajan, elämmekö sen erossa Hänestä jo täällä ajassa, mutta silloin myöskin iankaikkisuudessa, vai teemmekö kaikkemme, pitääksemme kiinni siitä lapsen asemasta, mihin Hän on meidät kutsunut ja valinnut, että kerran myöskin iankaikkisen elämän perisimme.
Ei mikään voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan, ellemme itse anna lupaa tuohon erottamiseen ja irtipäästämiseen, sillä siinäkin asiassa Jumala kunnioittaa luomansa ihmisen valinnanvapautta niin paljon, että jos haluamme lähteä pois Hänen luotaan, Hän ei meitä väkisin pidä ominaan.
Valitkaamme siis tänäpäivänä, ketä haluamme palvella!
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img][quote="Paavali (Ef 1:11-14)"]
[color=#004000][b]Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan,[/b]
ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan,
hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,
että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi,
me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
[b]Hänessä on teihinkin[/b], sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne
[b]pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, [/b]
[b]sen, joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi [/b]- hänen kirkkautensa kiitokseksi. [/color][/quote]
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img][quote="Paavali (Room 8:33-39)"]
[color=#004000]Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
[b]Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? [/b]
Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on:
"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina".
[b]Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat, ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. [/b][/color]
[/quote]
Kun kävimme keskustelua näistä ajallisista perinnöistä ja myöskin testamenteista, siinä samalla ohimennen tuli vastaan laki siitäkin, ettei ns. rintaperillistä voi ohittaa perinnönjaossa millään tavalla, ei edes testamentilla ja näitä asioita pohtiessani tulivat mieleeni nämä edellä olevat Raamatun kohdat.
Tämän saman lupauksen Jumala on antanut meille, jotka Hän on omikseen kutsunut ja lunastanut Poikansa kalliilla verellä!
Mutta mikä on sitten meidän ihmisten osuus tässä asiassa ja entäs silloin, jos emme halua vastaanottaa perintöämme tai jos päätämme luopua siitä sen jälkeen, kun olemme sen jo vastaavottaneet?
Jumalan on osoittanut meitä kohtaan niin suurta arvostusta ja luottamusta, että meillä on täydellinen lupa, oikeus ja mahdollisuus, olla joko kokonaan vastaanottamatta taivaallista perintöämme ja sanoutua siitä täysin irti.
Siksi on niin suuri merkitys sillä, miten elämme tämän niin lyhyen elämämme ajan, elämmekö sen erossa Hänestä jo täällä ajassa, mutta silloin myöskin iankaikkisuudessa, vai teemmekö kaikkemme, pitääksemme kiinni siitä lapsen asemasta, mihin Hän on meidät kutsunut ja valinnut, että kerran myöskin iankaikkisen elämän perisimme.
Ei mikään voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan, ellemme itse anna lupaa tuohon erottamiseen ja irtipäästämiseen, sillä siinäkin asiassa Jumala kunnioittaa luomansa ihmisen valinnanvapautta niin paljon, että jos haluamme lähteä pois Hänen luotaan, Hän ei meitä väkisin pidä ominaan.
Valitkaamme siis tänäpäivänä, ketä haluamme palvella!
