Kirjoittaja Natanael » 21.12.2017 16:25
Kiitos ajatuksistasi nimim. ”Jumalan lintunen.” Yritän jakaa nyt omia tuntemuksiani. Oman kokemukseni mukaan on hyvin vaikeaa vastata kenellekään Raamatun lauseilla, sillä välittäjä on aina vain heikko, kurja syntinen, joka on kipeän tietoinen siitä, että nostaessaan esille Raamatun jakeita ja kohtia hänen tulee välittää sitä, mitä Jumala ajattelee ja mitä pyhä Jumala haluaa sanoa. Onko välittämäni asia Totuuden Sanaa ilman että oma tulkintani olisi sitä vahingollisesti sotkemassa? Erilaisia, keskenään ristiriitaisia, tulkintoja kuulee saarnatuoleista ja lukee kirjoista aivan loputtomuuksiin asti. Tutkiessani Sanaa, voin itse tulla siitä siunatuksi, mutta tulevatko muut? Kun kuulijoita tai lukijoita on useita, niin välittämäni viesti ei välttämättä kosketa kaikkia. Jos joku saa rohkaisua tai Jumalan Sana kirkastuu uudella tavalla, niin joku toinen voi jäädä kylmäksi. Useimmiten yleisellä foorumilla annetut viestit ovat luonteeltaan yleisiä, eivätkä suoraa palautetta tietylle ihmiselle, tietyssä tilanteessa.
Juuri heikkoutemme tähden meillä on halu ja huokaus, että voisimme kaiken keskellä kuitenkin elää Jumalalle. Emmehän halua enää elää synnin orjuudessa. Tässä ketjussa käsittelemme elämistä Jumalalle mieluista elämää, elää enemmän Hänelle kuin itsellemme. Tämä Emilin nostattama aihe nousee Raamatusta ja vain yksin Raamattu voi antaa tällaiseen aiheeseen tarvittavaa valoa. Jumalan Sanassa, irrallisissa jakeissakin vaikuttaa aina Pyhä Henki, sillä Sana on Jumalan puhetta meille. Jakaessani Sanaa, julistamalla sitä tai kirjoittaessani, koen aina myös heikkoutta sekä ajoittain jälkeenpäin itsesyytöstä. Kaikkeen siihen tarvitsen Jeesuksen veren suojaa. Jo Raamatun avaaminen on harras hetki, sillä siinä kohtaamme Pyhän Jumalan – Sanan äärellä Jumala tutkii enemmän meitä, kuin me Hänen Sanaansa.
Väsynyt ei jaksa kysyä, miten hän voisi elää Jumalalle ”otollista” elämää. Hänen kysymyksensä voi sillä hetkellä olla se, kuinka hän jaksaa elää tämän päivän tai tämän ahdistavan ja raskaan taakan alla edes tämän hetken. Kaikki eivät jaksa. Väsyneen Jumala tahtoo kohdata lohdutuksella, rakkaudellaan ja armollaan – Taivaan Isä haluaa vakuuttaa, että saamme olla uupuneina juuri sellaisia kuin olemme, tuntea niitä tunteita, mitä tunnemme, vuodattaa ne kyyneleet, jotka nousevat pintaan. Mikään kehotus ei auta väsynyttä, sillä jokainen kehotus on lain puolta: tee näin, rukoile näin, palvele näin. Väsyneen uskovan ainoa voimanlähde on evankeliumi ristillä kaiken täyttäneestä Herrastamme ja Vapahtajastamme. Hän on täyttänyt kaiken puolestani, minun ei tarvitse enää jaksaa, eikä yrittää – päivä päivältä lähestyn huokausteni keskellä hetkeä, jolloin vihdoin havahdun Jumalan kuiskaukseen sisimmässäni: ”Saat levätä armossani, Minä rakastan sinua ja olen sinun kanssasi aina.”
Kukaan meistä ei ole mallikelpoinen uskova, kaukana siitä. Edellisessä viestissäni aloitin Jumalan miellyttämisen teeman tuomalla ensimmäisenä esille sen yksinkertaisen uskon, että me käännymme Jumalan puoleen. Jumalaa mielistyy lapsiinsa, jotka turvaavat Häneen. Mitään vaatimuksia ei siihen Jumalan puolelta sisälly. Joskus törmää sellaisiin toteamuksiin, kuin ”kun vain luotat 100%:sesti Herraan”, ”kiitä Herraa kaiken keskellä, niin siunauksen ovet aukeavat” tai ”lue Raamattua enemmän, niin saat avun”. Ei niin! Kun olemme väsyneitä, toivottomuutemme keskellä, heikkouden tilassa, menetysten murtamia, epäonnistuneita, petettyjä ja yksin jääneitä – silloin meillä on lupa viipyä Jeesuksen läsnäolon siunaavassa rauhassa ja purkaa sydämemme taakat Hänelle. Hän näkee, kuulee, antaa meidän levätä, kunnes Hänen rohkaiseminaan voimme ottaa seuraavan askeleen kohti huomista päivää. Jeesuksen lähellä vaatimukset lakkaavat ja maailman myrskyjen äänet kaikkoavat.
”toki olet kaikkien mielestä se huono uskova, josta ei sitten Jumalan armostakaan mitään valmista koskaan tule”, kirjoitti Jumalan lintunen. Noin minäkin ajattelen itsestäni. Meidän rukouselämämme, palvelemisemme, rakkautemme, eheytymisemme ja Jumalan mieleisen elämän eläminen on aina niin kovin puolinaista – Jeesuksen uhrikuolema ristillä minun ja sinun puolestasi on kokonainen. Kaiken tämän tietoisuuden keskellä haluan oppia tuntemaan enemmän Jeesusta ja saada kokea Hänen armonsa vaikutusta – Jumalan Sana on edelleen minun jalkaini lamppu ja valo minun teilläni, kuten Psalmissa sanotaan. Meillä uskovilla on kahdenlaista ongelmaa. Uupunut uskova ottaa helposti vastaan lain ja ruoskii sillä itseään, kun hänelle kuuluu evankeliumin vapauttava ja lohduttava sanoma. Sitä vastoin maailmallisuuteen luisumassa oleva uskova ottaa esille vain evankeliumin, kun hänen pitäisi kuulla Jumalan ääntä myös lain Sanassa, jotta hän voisi tehdä parannuksen ja palata ristin juurelle. Jumalan Sanan totuuden kohtaamme sekä laissa, että evankeliumissa.
Kiitos ajatuksistasi nimim. ”Jumalan lintunen.” Yritän jakaa nyt omia tuntemuksiani. Oman kokemukseni mukaan on hyvin vaikeaa vastata kenellekään Raamatun lauseilla, sillä välittäjä on aina vain heikko, kurja syntinen, joka on kipeän tietoinen siitä, että nostaessaan esille Raamatun jakeita ja kohtia hänen tulee välittää sitä, mitä Jumala ajattelee ja mitä pyhä Jumala haluaa sanoa. Onko välittämäni asia Totuuden Sanaa ilman että oma tulkintani olisi sitä vahingollisesti sotkemassa? Erilaisia, keskenään ristiriitaisia, tulkintoja kuulee saarnatuoleista ja lukee kirjoista aivan loputtomuuksiin asti. Tutkiessani Sanaa, voin itse tulla siitä siunatuksi, mutta tulevatko muut? Kun kuulijoita tai lukijoita on useita, niin välittämäni viesti ei välttämättä kosketa kaikkia. Jos joku saa rohkaisua tai Jumalan Sana kirkastuu uudella tavalla, niin joku toinen voi jäädä kylmäksi. Useimmiten yleisellä foorumilla annetut viestit ovat luonteeltaan yleisiä, eivätkä suoraa palautetta tietylle ihmiselle, tietyssä tilanteessa.
Juuri heikkoutemme tähden meillä on halu ja huokaus, että voisimme kaiken keskellä kuitenkin elää Jumalalle. Emmehän halua enää elää synnin orjuudessa. Tässä ketjussa käsittelemme elämistä Jumalalle mieluista elämää, elää enemmän Hänelle kuin itsellemme. Tämä Emilin nostattama aihe nousee Raamatusta ja vain yksin Raamattu voi antaa tällaiseen aiheeseen tarvittavaa valoa. Jumalan Sanassa, irrallisissa jakeissakin vaikuttaa aina Pyhä Henki, sillä Sana on Jumalan puhetta meille. Jakaessani Sanaa, julistamalla sitä tai kirjoittaessani, koen aina myös heikkoutta sekä ajoittain jälkeenpäin itsesyytöstä. Kaikkeen siihen tarvitsen Jeesuksen veren suojaa. Jo Raamatun avaaminen on harras hetki, sillä siinä kohtaamme Pyhän Jumalan – Sanan äärellä Jumala tutkii enemmän meitä, kuin me Hänen Sanaansa.
Väsynyt ei jaksa kysyä, miten hän voisi elää Jumalalle ”otollista” elämää. Hänen kysymyksensä voi sillä hetkellä olla se, kuinka hän jaksaa elää tämän päivän tai tämän ahdistavan ja raskaan taakan alla edes tämän hetken. Kaikki eivät jaksa. Väsyneen Jumala tahtoo kohdata lohdutuksella, rakkaudellaan ja armollaan – Taivaan Isä haluaa vakuuttaa, että saamme olla uupuneina juuri sellaisia kuin olemme, tuntea niitä tunteita, mitä tunnemme, vuodattaa ne kyyneleet, jotka nousevat pintaan. Mikään kehotus ei auta väsynyttä, sillä jokainen kehotus on lain puolta: tee näin, rukoile näin, palvele näin. Väsyneen uskovan ainoa voimanlähde on evankeliumi ristillä kaiken täyttäneestä Herrastamme ja Vapahtajastamme. Hän on täyttänyt kaiken puolestani, minun ei tarvitse enää jaksaa, eikä yrittää – päivä päivältä lähestyn huokausteni keskellä hetkeä, jolloin vihdoin havahdun Jumalan kuiskaukseen sisimmässäni: ”Saat levätä armossani, Minä rakastan sinua ja olen sinun kanssasi aina.”
Kukaan meistä ei ole mallikelpoinen uskova, kaukana siitä. Edellisessä viestissäni aloitin Jumalan miellyttämisen teeman tuomalla ensimmäisenä esille sen yksinkertaisen uskon, että me käännymme Jumalan puoleen. Jumalaa mielistyy lapsiinsa, jotka turvaavat Häneen. Mitään vaatimuksia ei siihen Jumalan puolelta sisälly. Joskus törmää sellaisiin toteamuksiin, kuin ”kun vain luotat 100%:sesti Herraan”, ”kiitä Herraa kaiken keskellä, niin siunauksen ovet aukeavat” tai ”lue Raamattua enemmän, niin saat avun”. Ei niin! Kun olemme väsyneitä, toivottomuutemme keskellä, heikkouden tilassa, menetysten murtamia, epäonnistuneita, petettyjä ja yksin jääneitä – silloin meillä on lupa viipyä Jeesuksen läsnäolon siunaavassa rauhassa ja purkaa sydämemme taakat Hänelle. Hän näkee, kuulee, antaa meidän levätä, kunnes Hänen rohkaiseminaan voimme ottaa seuraavan askeleen kohti huomista päivää. Jeesuksen lähellä vaatimukset lakkaavat ja maailman myrskyjen äänet kaikkoavat.
”toki olet kaikkien mielestä se huono uskova, josta ei sitten Jumalan armostakaan mitään valmista koskaan tule”, kirjoitti Jumalan lintunen. Noin minäkin ajattelen itsestäni. Meidän rukouselämämme, palvelemisemme, rakkautemme, eheytymisemme ja Jumalan mieleisen elämän eläminen on aina niin kovin puolinaista – Jeesuksen uhrikuolema ristillä minun ja sinun puolestasi on kokonainen. Kaiken tämän tietoisuuden keskellä haluan oppia tuntemaan enemmän Jeesusta ja saada kokea Hänen armonsa vaikutusta – Jumalan Sana on edelleen minun jalkaini lamppu ja valo minun teilläni, kuten Psalmissa sanotaan. Meillä uskovilla on kahdenlaista ongelmaa. Uupunut uskova ottaa helposti vastaan lain ja ruoskii sillä itseään, kun hänelle kuuluu evankeliumin vapauttava ja lohduttava sanoma. Sitä vastoin maailmallisuuteen luisumassa oleva uskova ottaa esille vain evankeliumin, kun hänen pitäisi kuulla Jumalan ääntä myös lain Sanassa, jotta hän voisi tehdä parannuksen ja palata ristin juurelle. Jumalan Sanan totuuden kohtaamme sekä laissa, että evankeliumissa.
