Minä todellakin ymmärrän
sen suuntaisesti kuin
avauksessa todetaan.
Olen tuosta monestikin kirjoittanut
ja viimeksi näin:
Jeesuksen ristillä ollessa
sekä Isä että Poika kärsivät eniten.
Jeesus oli ottanut koko ihmikunnan synnin
kannettavakseen jo kolme vuotta sitten
aloittaessaan toimintansa.
Ja niin Hän saattoi antaa syntejä anteeksi
ja parantaa sairaita ja herättää kuolleita.
Mutta ristillä tapahtui enemmän.
Jeesus ei pelkästään
kantanut syntikuormaamme ristille,
vaan Hänet itsensä tehtiin synniksi.
Paavali (2 Kor 5:21) kirjoitti:
Sen,
joka ei synnistä tiennyt,
hän
meidän tähtemme
teki synniksi,
että me hänessä
tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
Ja niin kun Jeesus sitten lopuksi kuoli,
niin siinä tapahtui enemmän kuin se,
että Hän kärsi meille kuuluvan rangaistuksen.
Itse synti sai kuolemantuomion Hänessä.
Synti on ero Jumalasta.
Ja niin Jumala käänsi selkänsä Pojalleen.
Jumala hylkäsi Jeesuksen.
Ja nuo hetket eli tunnit
Jeesus todellakin oli
suuren pimeyden keskellä
synniksi tehtynä
Isän hylkäämänä.
Ja niin Jeesus huutaa isälleen
vain tämän yhden ja ainoan kerran
sanoen Häntä Jumalaksi eikä Isäksi.
Markus (15:34) kirjoitti:Ja yhdeksännellä hetkellä
Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli,
lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani,
miksi minut hylkäsit?
Ja tämä oli totisinta totta.
Isä oli hyljännyt ainokaisen poikansa.
Kääntänyt Rakkaimmalleen selkänsä.
Kumpi kärsi enemmän
- Isä vai Poika -
en tiedä.
Sanoisin, että Isä.
Mutta joka tapauksessa
ihmisten ja ihmisen hallintaan
alunperin annetun luomakunnan kohtalo
oli kiinni Jeesuksesta.
Ensimmäisen Aadamin lankeemuksen
seuraus oli nyt ratkaisuhetkissä.
Ja tämä ei ollut näytelmää.
Kukaan ei tiennyt, mikä olisi lopputulos.
Mutta vain Isä ja Poika tiesivät käsikirjoituksen.
He tiesivät jokaisen kirjaimen ja
jopa niiden välissä olevien prikkujen
merkityksen.
Ja nyt tilanne oli selvästi se,
että asiat eivät mene niin kuin pitäisi.
Jeesus kuolee ristillä,
eikä koskaan nouse kuolleista.
Ja paholainen nautti tilanteesta.
Ja sai kansan huutamaan:
Astu alas ristiltä,
niin me uskomme Sinuun.
Jeesus olisi voinut astua alas ristiltä.
Olihan Hän Jumala.
Mutta silloin Hän olisi pelastanut
vain oman nahkansa.
Ja niin Hän osoitti Rakkautta
meitä hukkuvia syntisiä kohtaan niin paljon,
että ei astunut alas ristiltä,
vaikka olisi näin voinut
Pelastaa itsensä.
Mikä sitten oli pielessä.
Yksi Jumalan Sanan ennustus oli täyttymättä.
Ja näin ei voi olla.
Sana ei voi raueta tyhjiin.
Joten Jeesuksen oli todellakin
syytä luovuttaa
ja astua alas ristiltä.
Jos näin olisi tapahtunut,
niin Hän olisi noussut sitten taivaaseen,
ja Isä olisi tullut alas taivaasta
ja tehnyt sen,
mikä oli alunperin
pelastussuunnitelmassa Pojan tehtävä.
Mutta Jeesuksen Rakkaus
meitä ihmisiä kohtaan
oli niin suuri,
että Hän ei myöskään antanut Henkeään.
Hän vain kärsi ja kärsi sellaisessa olotilassa,
jossa nomaali ihminen olisi jo menettänyt henkensä.
Ja lopputulos olisi voinut olla se,
että Jeesus olisi todellakin sitten
antanut henkensä ja joutunut tuonelaan
eikä koskaan olisi sieltä noussut
eikä myöskään silloin pelastanut ihmiskuntaa
eikä myös eläinkuntaa,
joka nyt on katoavaisuuden alla.
Jeesuksen huuto ristillä
oli siis todellinen kysymys.
Miksi tässä näin kävi.
Mutta sitten tapahtui jotakin,
toinen Jeesusta pilkkaavista ryöväreistä,
jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa,
tuli mielenmuutokseen.
Viimeinen kirjoitus,
joka oli täyttymättä
ja mikä oli viedä Jeesuksen
ja Hänen Rakkaansa
ikuiseen kadotukseen,
sai yllättäin täyttymyksensä.
Ja kaikki oli toisin.
Sekä Jeesus,
että ryöväri olivat
vielä tuon päivän päätteeksi
Jumalan Paratiisissa.
Ja Jeesus huutaa:
Luukas (23:46) kirjoitti:
Isä,
Sinun käsiisi minä annan henkeni
