Kun tämän avauksen huomasin,
niin mieleeni nousi tietenkin heti
Korkeaveisu eli Laulujen Laulu.
Mutta kun tuota mietin,
koin jotenkin niin,
että en ehkä voi syöksyä
suoraan tuohon Laulujen Laulun
temmellykseen,
vaan aloittaa kaikki
ihan perusasioista.
Tässä taistelussa itseni kanssa minä viivyin,
ja sitten kävi niin,
että Kirjoittaja kirjoitti viestin,
joka ohjasi minut suoraan
Genesiksen ja siis koko Raamatun
peruskertomukseen.
Ja edelleen minulle on vahvistunut se,
että on todella tärkeää ymmärtää
Rakkauden olemus,
ennenkuin siitä voidaan keskustella.
Kysymys on siis
Laulujen Laulussakin
Rakkaudesta,
jota eivät suuret vedet voi sammuttaa.
Eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.
Me olemme upotetut Jeesukseen Kristukseen,
ja tulleet näin yhdeksi Hänen kanssaan.
Tämä yhtyminen on Rakkauden olemus.
Ja sitä kuvaa Raamatun alusta alkaen
miehen ja naisen yhtyminen avioliittoon.
Ja kun tämä yhtyminen on tapahtunut,
niin Jumala, joka on Rakkaus,
on tuon suhteen kantava voima.
Hän on se Rakkaus,
joka vaikuttaa sen,
että liitto pysyy voimassa.
Ja niin pysyvät
usko, toivo ja rakkaus,
ja suurin niistä on rakkaus.
Ja tämä Rakkauden kuvaus alkaa näin:
Paavali (1 Kor 13:4) kirjoitti:
Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa, ei pöyhkeile,
Tuo on tietenkin kuvaus
Jumalan Rakkaudesta meissä.
Siis siitä,
mitä Jeesuksen Henki vaikuttaa meissä.
Tuo Rakkaus mahdollistaa
uskovan vaelluksen maailmassa
jossa meitä ympäröivät ihmiset
eivät suinkaan kaikki ole
tuosta Rakkaudesta osallisia.
Paavali kertoo vähän aiemmin
omasta osastaan maailman keskellä.
Ja itse asiassa pahinta ei ollut maailma,
vaan uskonnolliset ihmiset.
Paavali (1 Kor 4:11-13) kirjoitti:
Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme
sekä nälkää että janoa,
olemme alasti, meitä piestään,
ja me kuljemme kodittomina,
me näemme vaivaa
tehden työtä omin käsin.
Meitä herjataan,
mutta me siunaamme;
meitä vainotaan,
mutta me kestämme;
meitä parjataan,
mutta me puhumme leppeästi;
meistä on tullut kuin
mikäkin maailman tunkio,
kaikkien hylkimiä,
aina tähän päivään asti.
Siis Rakkaus meissä
on pitkämielinen meitä vihaaviakin kohtaan.
Mutta aivan erityisesti Rakkaus on
kahden avioliittoon sitoutuneen
Jumalan lapsen yhteys,
joka kestää kaiken,
eikä mikään voi sitä sammuttaa
eikä hukuttaa.
Ja siinä jos missään
tulemme tekemisiin
suurien tunteiden kanssa.
Ja ensimmäisenä eteemme tuodaan niitä
pitkämielisyyden muodossa.
Kysymys on mielenlaadusta,
joka jaksaa odottaa kärsivällisesti.
Jos tätä ominaisuutta
ei halua ottaa vastaan,
niin romantiikka jää sitten vähiin.
Ei voi olla lempeä,
jos ei ole pitkämielinen.
Ei voi olla hyvä ja ystävällinen,
jos on kärsimätön.
Ja kolmas Rakkauden ominaisuus
vahvistaa kahta edellistä.
Rakkaus ei kadehdi.
Kysymys on kiivailusta.
Kiihkeästä tavoittelusta.
Rakkauden ensimmäiset avaimet
keskittyvät Rakkaan kohtaamiseen.
Lempeys tarkoittaa
ystävällisyyttä ja avuliaisuutta.
Tämä ei voi toteutua,
jos olemme
kärsimättömiä ja kiivailevia.
Rakkaus ei siis
kersku eikä pöyhkeile.
Olemme antava osapuoli.
Palvomme Rakastamme.
Olemme mahdottoman edessä,
jos olemme kerskuvia
ja itseämme korostavia.
Rakastaminen on sitä,
että me annamme jotakin
Rakkaallemme.
Ei sitä,
että vaadimme jotakin itsellemme,
kuten tekstin jatko voimakkaasti
tulee korostamaan.
Romanttinen Rakkaus on siis sitä,
että me Rakastamme.
29.07.2025 08:05 Paavali kirjoittaa korinttolaisille,
jotka eivät todellakaan ymmärtäneet
Rakkaudesta yhtään mitään.
Huippu oli se,
että eräskin piti isänsä vaimoa.
Mutta muutoinkin heidän
käyttäytymisensä kaikessa
oli Rakkauden vastakohta.
Paavali kuvaus todellisesta Rakkaudesta
on alkanut selkeällä ilmoituksella siitä,
että ...
Rakkaus on
lempeä/hyvä/ystävällinen
Kaikkea tätä tarkoittaa sana,
jolla Paavali kuvaa Rakkautta.
Eli Rakkaus toimii meissä
saaden aikaan sen,
että toimintamme on
Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko
oli veden muuttaminen viiniksi.
Siitä tuli hyvä viini.
Edelleen kun sanotaan,
että Jumala on hyvä,
niin käytetään vastaavaa ilmaisua
kuin käytetään
tuossa Rakkauden ylistyksessä,
joka sanoo,
että Rakkaus on hyvä/lempeä.
Jumalan hyvyys oli kohdannut korinttolaisia.
Mutta heissä tuo Jumalan hyvyys
ei vielä saanut aikaan
oikeanlaista toimintaa.
He olivat kyllä uusi viini,
mutta tuo viini ei vaikuttanut heissä
siten kuin hyvän viinin pitäisi.
Heistä ei uuden viinin myötä
ollut tullut käyttökelpoisia.
Kaikkea tätä tarkoittaa ilmaisu
Rakkaus on lempeä.
Ja tuon sanan ympäriltä
löysimme aiemmin
useita tuota lempeyttä
selventäviä asioita.
Ensinnäkin Rakkaus on pitkämielinen.
Emme voi toimia lempeästi,
jos emme ole kärsivällisiä.
Siis Rakkaus on pitkämielinen.
Tämä kärsivällisyys vasta
avaa mahdollisuuden Rakastamiseen
eli lempeyteen muita ihmiä kohtaan.
Ja sitten toiseksi Paavali valaisi
kolmella sanalla,
mitä hyvä/lempeä Rakkaus
ei tee:
Ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile.
Tuo jae (1 Kor 13:4) ilmoittaa siis
Rakkauden olemuksen olevan sama
kuin on Jumalan ominaisuus.
Rakkaus on lempeä
tai mieluummin kääntäisin
Rakkaus on hyvä.
Ja Jumala on Rakkaus.
Siis Jumala on hyvä/lempeä.
Ja tämä on edellytänyt
Jumalalta ääretöntä pitkämielisyyttä
meitä ihmisiä kohtaan.
Eli ensimmäinen vastaus kysymykseen,
minkälainen Rakkaus on,
on se, että
Rakkaus on lempeä eli hyvä.
Ja tuo hyvyys johtuu siitä,
että Jumala itse Henkensä kautta
asuu ja vaikuttaa meissä.
Vain se saa aikaan tuon lempeyden.
Tuo ilmaisu khrēstos on sellainen,
että sillä kuvataan usein
nimenomaan Jumalan itsensä ominaisuutta.
Ja se annettiin monesti
lapselle erisnimeksi.
Ja näitä Jumalan lapsia
Korinton uskovatkin nyt olivat.
Mutta he eivät vielä ollenkaan toimineet
niinkuin Jumalan lapsen pitäisi.
Heillä ei ollut vielä minkäänlaista
tajuntaa siitä,
miten heissä asuva Rakkaus
joka on hyvä/lempeä,
haluaa heidän toimivan.
He eivät kertakaikkiaan vielä
ollenkaan sietäneet vahvaa ruokaa.
He olivat vielä kuolaavia vaaveleita,
joille Paavali yritti juottaa maitoa.
Ja muutakin likapyykkiä tuli.
Paavalin pitkämielisyys on ollut
koetuksella.
Jos Paavali itse ei olisi
käyttäytynyt näitä vaaveleita kohtaan
lempeydellä eli jumalallisella hyvyydellä,
niin hän ei olisi koskaan
voinut kasvattaa näitä
hänelle uskottuja vaaveleita.
Ja niinhän hän sanoo juuri
ennenkuin aloittaa kuvaamaan
Rakkautta, joka on
pitkämielinen hyvä/lempeä.
Jos tätä Rakkautta ei olisi
ollut Paavalissa Korinttolaisia kohtaan,
niin hän ei olisi ollut mitään,
vaikka kuinka olisi hohtanut.
Paavali (1 Kor 13:1-3) kirjoitti:
Vaikka minä puhuisin
ihmisten ja enkelien kielillä,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
olisin minä vain
helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi
profetoimisen lahja
ja minä tietäisin
kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon,
ja vaikka minulla olisi kaikki usko,
niin että voisin vuoria siirtää,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin
kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi,
ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
ei se minua mitään hyödyttäisi.
Siis mikään tuosta ei osoita
sitä jumalallista Rakkautta,
joka on hyvä/lempeä/ystävällinen.
Tämän Rakkauden aistii siinä,
että meidän ei tarvitse pelätä.
Kun kohtaamme Rakkauden,
niin kohtaamme jotain sellaista,
jossa ei ole pelkoa.
Se johtuu siitä,
että meitä Rakastava
antaa meille anteeksi kaiken.
Ja nyt tullaankin siihen,
että minua Rakastetaan,
mutta Rakastanko minä.
Olenko minä Jumalan kuvana
hyvä niinkuin Jumalakin on ...
pitkämielinen ...
joka antaa anteeksi pahat teot ...
Tästä asiasta Paavali puhuu seuraavaksi.
31.07.2025 08:53 Miehen ja Naisen välinen Rakkaus
on esikuva taivaita hipovasta asiasta.
Jumalan ja Ihmisen välisestä Rakkaudesta.
Ei Aadam kokenut minkäänlaista
rakkauden vaatimusta,
kun Jumala talutti Morsiamen miehen luo.
Aadam oli sulaa vahaa.
Ja mitä naiseen tulee,
niin voisiko enää ihmeellisempää
alkua elämälle olla.
Tulla suoraan talutetuksi
turvallisen miehen luo,
jonka kanssa on jo alun alkaen yhtä.
Kylkisiivu Aadamin sydämen vierestä.
Ja tällainen yhtyminen
tapahtuu myös meidän kohdallamme,
kun meidät talutetaan Kristuksen luo.
Me olemme yksi ruumiinjäsen
Jeesuksessa.
Olemme yhtä Hänen kanssaan,
niin että Hänessä oleva Elämä
virtaa meissä.
Ja tuo Uusi Elämä
tihkuu Jumalan Rakkautta.
Ja se on niin ylitsevuotavainen,
että se kastelee kaikki ympärilläkin
kuin liitutaulun pesusieni kansakoulussa.
Ja tätä Jeesuksessa olevaa Rakkautta
Paavali selvittää korinttolaisille,
jotka olivat tulleet siitä osallisiksi.
He olivat syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä.
Tämä asia oli vahvistunut siten,
että heiltä ei puuttunut mitään
missään armolahjassa.
Paavali (1 Kor 1:1-8) kirjoitti:
Paavali,
Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli
Jumalan tahdosta,
ja veli Soostenes
Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle,
Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille,
jotka ovat kutsutut ja pyhät,
ynnä kaikille,
jotka avuksi huutavat
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä
kaikissa paikkakunnissa,
niin omissaan kuin meidänkin.
Armo teille ja rauha
Jumalalta, meidän Isältämme,
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Minä kiitän Jumalaani
aina teidän tähtenne
siitä Jumalan armosta,
joka on annettu teille
Kristuksessa Jeesuksessa,
että kaikessa olette
rikastuneet hänessä,
kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,
sen mukaan kuin
todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,
niin ettei teiltä mitään puutu
missään armolahjassa,
teidän odottaessanne
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.
Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti,
niin että te olette nuhteettomat
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
Siis tämä joukko oli takuuvarmasti
Jumalan perheväkeä.
Jumalan,
joka on Rakkaus.
Mutta tuo heissä asuva Rakkaus,
ei ilmentynyt heissä.
He olivat kuin Paavali siinä kuvauksessa,
jonka Paavali kirjoitti heille
osoittaaksen tuon puutteen.
Vaikka minä puhuisin
ihmisten ja enkelien kielillä,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
olisin minä vain
helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi
profetoimisen lahja
ja minä tietäisin
kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon,
ja vaikka minulla olisi kaikki usko,
niin että voisin vuoria siirtää,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin
kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi,
ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
ei se minua mitään hyödyttäisi.
Rakkaus eli Jeesus Kristus asui heissä.
Heissä kaikissa oli siis niin suuri Rakkaus,
että sen suurempaa ei ole.
Hyvä/Lempeä Jumala asui heissä.
Mutta ei voinut mitään tehdä
näiden Kristuksen ruumiinjäsenten kautta,
koska he eivät olleet pitkämielisiä.
Sen sijaan he
kadehtivat kerskailivat ja pöyhkeilivät.
He olisivat voineet olla
kuin tuo kansakoulun pesusieni,
joka aina valui pitkin kainalojani,
kun se oli vesihanan allla kastunut läpimäräksi
ja nostin sen rutistaen ylös taulun pyyhkiäkseni.
Mutta korinttolaiset olivat
kuin tuo kansakoulun pesusieni
kolmen kuukauden kesäloman jälkeen.
Rutikuiva korppu, jolla ei tee mitään.
Jos sillä alkaa pyyhkiä,
niin taulu vain naarmuuntuu.
Rakkaus haluaa kulkea
meidän lävitsemme
ja tihkua kuin tuo läpimärkä sieni.
Se pyyhkii aina pois kaiken entisen.
Ja taulu on kohta puhdas.
Ja juuri näin toimii Rakkaus.
Paavali (1 Kor 13:5) kirjoitti:
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa
Rakkaus ei voi käyttäytyä
sopimattomasti/häpeällisesti/riettaasti.
Jos näin on käynyt,
niin Jeesuksen veri pyyhkii tuon jäljen pois.
Ja me toimimme tietenkin samoin
esimerkiksi niitä kohtaan,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Rakkaus ei etsi omaa etuaan.
Saatikka vaadi kompensaatiota.
Silloin ei myöskään katkeroidu.
Ja sokerina pohjalla ...
ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Tämä viimeinen kohta tässä jakeessa
sisältää ilmaisun,
joka oikeastaan tarkoittaa
lukemista/laskemista.
Sama verbi esiintyy jakeessa (Room 6:11)
joka usein ymmärretään väärin.
Oikein käännettynä
tuo väärin ymmärretty jae
menisi tähän tapaan:
Siten myös te
laskekaa/lukekaa itsenne
olevan kuolleita synnille.
Siis tuossa ei sanota,
että pitäkää/puristakaa/pakottakaa
tai jotain tuollaista,
niinkuin vuoden 38 käännöksestä voisi luulla.
Kaikissa muissa se onkin paremmin käännetty.
Siis Rakkaus on jotain sellaista,
joka iloiten jättää lukematta/laskematta
toisten tekemät virheet,
kun kerran Jumala tekee samoin
meidän kohdallamme.
Ihanaa. Mahtavaa.
Tähän mennessä on löytynyt vain yksi asia,
johon meillä on oikeus.
Me saamme olla jumalan kuvia.
Jumalan, joka on hyvä/lempeä.
Ja asuu meissä.
Ei muuta kuin vesihanan alle
ja Rakastamaan.
