Kirjoittaja kalamos » 17.10.2024 08:34
Itse asiassa ihminen,
joka ei usko,
joutuu vastustamaan
Jumalan vetovoimaa
ja Jeesuksen ottamista vastaan.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
hänen iankaikkinen voimansa
ja jumalallisuutensa, ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä,
niin etteivät he voi millään
itseänsä puolustaa,
koska he,
vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä
Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön
sydämensä on pimentynyt.
Sillä Jumala puhuu tavalla
ja puhuu toisella;
sitä vain ei huomata.
Jumalan hyvyys
vetää jokaista parannukseen.
Raamattu puhuu myös siitä,
että ihmisen elämässä
on yleensä ainakin kolme
etsikon kautta.
Silloin ihminen on tavalla ja toisella
Jumalan puhuttelussa,
ja Jumala vetää luokseen
ja haluaa pelastaa ihmisen sielun
vajoamasta alas
ja antaakseen hänelle
Elämän valkeuden.
Ei ihmisellä ratkaisun hetkellä
ole vielä uskoa.
Ei hän ole eikä elä uskossa.
Mutta hän kokee silti
Jumalan tavalla tai toisella
koskettavan häntä,
ja vetävän häntä luokseen.
Ja nyt ihminen on tilanteessa,
jossa tietää
myrkkykäärmeen pureman seuraukset
ja samalla tiedostaa sen,
että Jumala haluaa pelastaa
hänen elämänsä.
Ja niin hän voi mitään
mistään ymmärtämättä
vain nostaa katseensa
tuohon Jumalan tarjoukseen,
vaikka se on yhtä outoa
kuin se oli israelilaisille
kuolemaisillaan olevana
nostaa katseensa vaskikäärmeeseen.
Ja tuo katseen kääntäminen
purevista käärmeistä
vaskikäärmeeseen
riittää uuden elämän alkamiseen
jossa kantavana voimana
on alusta loppuun asti
Jeesuksen usko.
Me elämme Jeesuksen uskossa.
Me saamme siis lahjaksi
uskon ja vanhurskauden.
Sanalla sanoen saamme ottaa
vastaan Jumalan lahjana meille
Jeesuksen eli Pelastuksen.
Se,
onko meillä kääntymishetkellä
uskoa vai eikö ole,
ei vaikuta lopputulokseen.
Jokainen,
joka nostaa katseensa,
pelastuu.
Jokainen,
joka suostuu veren sivelyyn
sydämen ovensa pihtipieliin,
pelastuu kuolemalta
siitä riippumatta,
oliko hänellä uskoa vai ei,
kun antoi luvan veren
sovitukseen eli peittämiseen.
Hän on suostunut
tarjolla olevaan Pelastukseen
ja on armosta pelastettu.
Mutta heti katseen kääntämisen jälkeen
ja verensivelyn jälkeen,
kun huomaa kuoleman vallan ohittaneen hänet,
hän tietämällä tietää,
että Jumala pelasti hänet.
Ja nyt hän elää uskosta,
jonka Jumala vaikutti ja vaikuttaa.
Itse asiassa ihminen,
joka ei usko,
joutuu vastustamaan
Jumalan vetovoimaa
ja Jeesuksen ottamista vastaan.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
hänen iankaikkinen voimansa
ja jumalallisuutensa, ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä,
niin etteivät he voi millään
itseänsä puolustaa,
koska he,
vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä
Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön
sydämensä on pimentynyt.
Sillä Jumala puhuu tavalla
ja puhuu toisella;
sitä vain ei huomata.
Jumalan hyvyys
vetää jokaista parannukseen.
Raamattu puhuu myös siitä,
että ihmisen elämässä
on yleensä ainakin kolme
etsikon kautta.
Silloin ihminen on tavalla ja toisella
Jumalan puhuttelussa,
ja Jumala vetää luokseen
ja haluaa pelastaa ihmisen sielun
vajoamasta alas
ja antaakseen hänelle
Elämän valkeuden.
Ei ihmisellä ratkaisun hetkellä
ole vielä uskoa.
Ei hän ole eikä elä uskossa.
Mutta hän kokee silti
Jumalan tavalla tai toisella
koskettavan häntä,
ja vetävän häntä luokseen.
Ja nyt ihminen on tilanteessa,
jossa tietää
myrkkykäärmeen pureman seuraukset
ja samalla tiedostaa sen,
että Jumala haluaa pelastaa
hänen elämänsä.
Ja niin hän voi mitään
mistään ymmärtämättä
vain nostaa katseensa
tuohon Jumalan tarjoukseen,
vaikka se on yhtä outoa
kuin se oli israelilaisille
kuolemaisillaan olevana
nostaa katseensa vaskikäärmeeseen.
Ja tuo katseen kääntäminen
purevista käärmeistä
vaskikäärmeeseen
riittää uuden elämän alkamiseen
jossa kantavana voimana
on alusta loppuun asti
Jeesuksen usko.
Me elämme Jeesuksen uskossa.
Me saamme siis lahjaksi
uskon ja vanhurskauden.
Sanalla sanoen saamme ottaa
vastaan Jumalan lahjana meille
Jeesuksen eli Pelastuksen.
Se,
onko meillä kääntymishetkellä
uskoa vai eikö ole,
ei vaikuta lopputulokseen.
Jokainen,
joka nostaa katseensa,
pelastuu.
Jokainen,
joka suostuu veren sivelyyn
sydämen ovensa pihtipieliin,
pelastuu kuolemalta
siitä riippumatta,
oliko hänellä uskoa vai ei,
kun antoi luvan veren
sovitukseen eli peittämiseen.
Hän on suostunut
tarjolla olevaan Pelastukseen
ja on armosta pelastettu.
Mutta heti katseen kääntämisen jälkeen
ja verensivelyn jälkeen,
kun huomaa kuoleman vallan ohittaneen hänet,
hän tietämällä tietää,
että Jumala pelasti hänet.
Ja nyt hän elää uskosta,
jonka Jumala vaikutti ja vaikuttaa.
