Toissapäivänä päätin
vastoin aiempaa päätöstäni
vielä kerran mennä poimimaan
puolukoita ihan tästä kodin ympäriltä.
Kun nimittäin joku päivä tuota ennen
olin jo päättänyt, että
en enää poimi kuin yhdet mustikat
mustikkasoppaan.
No niitä poimiessani huomasin,
että kyllä täällä vaan vieläkin on
myös puolukkaa.
Ja niin tein tuon kesän viimeisen
puolukkareissun.
Armon aurinko lämmitti
metsäistä maata ja sydämen maata.
Meren kohina säesti minut
korottamaan ääntäni
tietoisena siitä,
että naapurit (kesäasukkaat)
ovat jo kotikonnuillaan.
Mukavasti nämä maisemat
saavat äänen kaikumaan,
vaikka lauluääntä ei olekaan.
Ja niin minä kajautin yhä uudestaan:
kaaaaikki syyyynnit on
aaaanteeksi annettuuu
Jeeeesuksen veeeeren tääähden Ja poimin
käsin tietenkin
puhdasta tummanpunaista
kypsää puolukkaa.
Ja vielä sain lopputuotteena
yhden litran purkin
sokeroitua puolukkasurvosta
kellarin hyllyyn.
Matkalla metsästä kotiin
löysin taas kanttarellejakin
ja se oli jälleen kuin kruunu kaikelle.
Mutta sitten kuulin auton äänen.
Koska vain toinen korvani kuulee,
niin en yhtään tiedä,
mistä ääni tulee,
ja oletin jonkun olevan tulossa mökilleen.
Kesti aikansa ennenkuin tajusin,
että ääni tuleekin takaapäin.
Eli sittenkin joku oli mökillään.
Taisin evankelioida hänet kailottamisellani.
Kaikki synnit on anteeksi annettu
Jeesuksen veren tähden.
Ei minkään muun syyn tähden.
Lunnaat on maksettu.
Jeesuksen tumman kypsän puolukan
värisellä verellä.
Tällainen ilosanoma
meillä on julistettavana.
Mutta helposti käy niin,
että emme hetken päästä
oiken miellä sitä itsekään.
Ei kai tuo Veri nyt yksin riitä.
Pitäähän tässä minunkin jotakin.
Ei nyt ainakaan rahatta ja hinnatta.
Kai nyt kymmenykset sentään.
Mutta onneksi meillä on
Jumalan evankeliumi tallennettuna
Uuden Testamentin sivuille.
Ei muuta kuin uudelleen tavaamaan
Roomalaiskirjeen
kahdeksaa ensimmäistä lukua.
Ja oikeastaan pikakertaukseksi
riittää jo sen
alkulause. Todellakin vain yksi virke.
Mutta eihän tuohon
alkulauseeseen ja sen jatkona
oleviin alkusanoihin voi pysähtyä,
kun heti perään tulee
Paavalin ensimmäinen ja tärkein
opetus Jumalan evankeliumista
otsikolla SYNTI ja SOVITUS.
Ja kohta olemmekin jo
tuon mitä ihanimman Jumalan
Evankeliumin eli Hyvän Sanoman
kahlanneet lukuun kahdeksan asti,
jonka teemaan
eli Kutsumukseen
tämänkin keskustelun avaus
meidät johdattaa seuraavaksi.
Kuinka puhuttelevaa olikaan lukea
Annun viestiä,
joka päättyi niin ihanaan
toteamukseen hyvästä Kodista,
seurakunnasta, joka on tukena.
Juuri tällaisten taistelujen keskellä
tarvitsemme turvallisen Kodin.
Paholainen on aina tarjoamassa
reseptiä lihan jalostamiseen.
Mutta se ei jalostu.
Sen tulee kuolla.
Ja se on jo kuollut.
Tämä asia selviää
Roomalaiskirjeen kuudennesta luvusta.
Tähän kohtaan tätä keskustelua
voisi sopia tuon Paavalin
julkistaman Jumalan evankeliumin
ytimien tarkastelu.
Mitä kaikkea
Pelastuksen lahjapaketti
oikein pitää sisällään.
