Raamattu on Jumalan omasivu

Ymmärrän tuon kohdan toisin.


Ymmärrän että tuo on ihmisen kahdenkeskistä kielillä puhumista Jumalalle kuin enkelten kieltä jossa ihminen rakentaa itseään, ei seurakuntaa.

Seurakunnassa en itse sitä hyväksy, mutta ymmärrettävän kielen puhumisen ymmärrän, että joku taitaa sen selittää.


Ensimmäinen helluntai oli sellainen jossa uskon kaikkien puhuneen eri kieliä, ymmärrettäviä kieliä seurakunnan rakennukseksi niin että joku ymmärsi mitä he puhuivat eli taitoi selittää kielet.


En usko enkelten kielten selvittämiseen. Niitä ei ole tarkoituskaan selittää.

Ëmilii:[i] "En usko muuhun kuin ymmärrettävällä kielillä puhumisen Pyhän Hengen vaikutuksesta."
[/i]
Kielillä puhumisen armolahja on varsin yleinen ja sen saanut käyttää lahjaa usein rukoillessaan - hän siis puhuu Jumalalle. Rukoilija saattaa kokea Jumalan läsnäolon eikä kenenkään ihmisen tarvitsekaan häntä ymmärtää. Jumala kyllä kuulee ja ymmärtää.

1.Korinttolaiskirje:
14:2 Sillä kielillä puhuva [b]ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle[/b];[size=150] ei häntä näet kukaan ymmärrä[/size],[b] sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.[/b]

En usko muuhun kuin ymmärrettävällä kielillä puhumisen Pyhän Hengen vaikutuksesta. Helluntaina, kaikki puhuivat ymmärrettävää kieltä Pyhän Hengen ihmeenä.

Minulle nyt nousi mieleen
kriteereiksi se,
että aito kielillä puhuminen
on
puhdasta
lempeää
rauhaisaa.

Se ei ole rumaa
vaikka siinä olisikin mukana
esimerkiksi
Pyhän Hengen vaikuttamaa
tuskaa ja murhetta.

Mistä tietää, puhuuko kielillä vai puhuuko siansaksaa? Ainakin välillä ihmisten kielillä puhumisesta tuntuu erottavan siansaksan.

Totta.

Tämä on eräs syy, miksi on ihmisiä seurakunnissa, jotka eivät halua puhua kielillä eivätkä halua muitakaan armolahjoja.

Mikähän sana kuvaisi sellaista varovaisuutta, jossa tarkoitus on hyvä, mutta mukana on estymistä?

Kutsumusvankeus?

Tietäkää että myös saatanan henkivallat voi pistää ihmisen puhumaan "kielillä". itte en sitä tee mutta olen sen kokenut. Sanon vain: olkaa varovaisia tämän asian kanssa koska lusifer jäljittelee PyhääHenkeä!.

Jostakin syystä olen pysähtynyt aiheen edessä.

Olen käynyt ns. yhteiskristillisissä tilaisuuksissa viime aikoina ja tämäkin aihe on noussut esiin. Usein ohitan opilliset väännöt, mutta monesti on niinkin, ettei edes halua omaksua uutta, kun entinen on hyvää.

Iäkäs helluntaiopettaja kertoi, että ’eiväthän kaikki puhu kielillä’ on toteamus tyyliin: ei täällä näytä kaikki puhuvan kielillä so. eivät käytä lahjaansa tai eivät ole tietoisia armolahjasta. Ja toisaalta he voivat puhua kotonaan ja näin säilyy järjestys, kun vain muutama puhuu, että voidaan selittää.

Jokseenkin loogista. Kaikki tapahtukoon järjestyksessä.

Ja ko. henkilö jatkoi, miksi kielilläpuhuminen annettaisiin vain merkiksi Pyhällä Hengellä täyttymisen yhteydessä, kun ihminen suuressa ilossaan sopertelee muutaman oudon sanan ja sen jälkeen ei lainkaan?

Ja vielä: ovatko kaikki uskoontulleet tietoisia, että voi täyttyä Pyhällä Hengellä? Olihan tästä epätietoisuutta Paavalinkin aikoina.

Mutta yksi säilyy (1 Kor. 12:11): ’Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.’

Tämä voi herättää monenlaisia ajatuksia, mutta jos ne herättävät kaipuuta ja ihmetystä Jumalan tutkimattomaa viisautta ja ymmärrystä kohtaan, on se vähintään aiheellista.

Sen sijaan, jos mikä tahansa oma perustus murenee, tulee ensin hämmennys, kun ei voi nojata oppirakennelmiin, jotka on itsekullakin keskenään erilaisia.

Paavali ohjeisti Timoteusta vakavin sanoin (2 Tim. 3:14) ’Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut’

[quote="Annu"]

Kiitos vastauksestasi ja tuosta linkistä!
Ne yhdessä selvittivät minulle asiaa aika hyvin.[/quote]

Hyvä että luit myös tuon linkittämäni.
En halunnut kopioida siitä tuohon viestiini,
joka olisi sotkeentunut.

Tuo linkittämäni viesti alkoi maininnalla siitä,
että puhuin ensimmäisen kerran kielillä
sen jälkeen,
kun ensimmäistä kertaa tällaista
Hengen kosketusta tosissani pyysin.
Muodollisesti olin pyytänyt aikaisemminkin.

Tuon kuittasitkin.

[quote="Annu"]

En edelleenkään puhu kielillä, mutta en myöskään ole tosissani sitä armolahjaa itselleni pyytänyt. [/quote]

Vaikka kysymyksessä on lahja,
niin se täytyy kuitenkin vastaan ottaa.
Itse asiassa Raamattu kehottaa meitä
oikein pyrkimään armolahjojen osallisuuteen.

:bible: [quote="Paavali (1 Kor 14:1)"]

[color=#004000]Tavoitelkaa rakkautta
ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja[/color][/quote]

Blogissani olenkin jo kertonut siitä,
miten esimerkiksi äitini ja isäni
seurakunnassa oli aikoinaan toimittu
[url=https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?p=36389#p36389]tässä asiassa.[/url]

Minä en ollut mitenkään
tosissani pyytänyt Pyhän Hengen kastetta,
ennenkuin olin sairaalassa melkein jo kuollut.

Kuoleman läheisyys oli niin konkreettinen,
että en enää halunnut elää
vain uudestisyntyneenä,
vaan halusin myös sen,
minkä Jeesus oli luvannut
opetuslapsilleen sen jälkeen,
kun he olivat jo syntyneet Hengestä.

Sitä ennen olin jopa väheksynyt
kielillä puhumisen armolahjaa
vedoten siihen,
mitä Paavali sanoo edellä
lainaamani tekstin perään.

Ehkä jostain vastaavasta
Sinäkin mainitsit:

[quote="Annu"]

Ehkä olen
sitä jotenkin väheksynyt[/quote]

Ymmärrän niin,
että kielillä puhuminen
on ennenkaikkea
henkilökohtaista Jumalasuhdetta varten.

Minä ainakin olen maailman huonoin rukoilija.
Asiani on yhdessä lausessa sanottu.
Enkä aina saa sitäkään lausuttua.

Paavali sanoi puhuvansa kielillä
enemmän kuin kukaan muu.
Mutta ei seurakunnassa.
Vaan siis henkilökohtaisessa rukouksessa:

:bible: [quote="Paavali (1 Kor 14:18-19)"]

[color=#004000]Minä kiitän Jumalaa,
että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan;
mutta seurakunnassa
tahdon mieluummin puhua
viisi sanaa ymmärrykselläni,
opettaakseni muitakin,
kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä.[/color] [/quote]

Jos Paavali tarvitsi tuota armolahjaa,
niin kyllä mekin varmaan tarvitsemme.

Rukous ei ole sitä,
että me taivutamme Jumalan kättä.

Se on sitä,
että Jumala taivuttaa meidän kättämme.

Jostain syystä on niin,
että meidän täytyy pyytää,
että saamme.
Tämä sanotaan Raamatussa monta kertaa.

Ja siksi Jumala tarvitsee rukoilijoita.
Mutta emmehän me tiedä,
mitä tulisi rukoilla.

:bible: [quote="Paavali (Room 8:26-27)"]

[color=#004000]Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla.

Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee
Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.[/color] [/quote]

Jumala on Rakastanut meitä.
Mutta Jumala haluaa myös
oikein vuodattaa Rakkautensa meihin.
Ylitsevuotavasti.

Ja silloin Jumala voi käyttää
meitä aivan erityisellä tavalla
niin esirukoilijoina kuin
muissakin tehtävissä,
joita varten Hän antaa armolahjojaan.

[quote="Annu"]

Jotkut seurakunnan jäsenet kehottivat minua
myös aloittamaan kielillä puhumisen. He sanoivat,
että kielillä puhumisen armolahja saattaa puhjeta,
kun vain alkaa itse puhua sanoja.[/quote]

Äitini joka kolme vuotta oli
rukoillut tuota armolahjaa,
ja sen sitten sai,
kuten tuolla kerroin,
sanoi aina,
että kyllä suu täytyy itse avata.

Aamen.

Tuli mieleeni kansanopistoajoilta vuosikymmenten takaa ikäiseni tyttö, joka oli tullut uskoon, mutta omien sanojensa mukaan eli ajoittain synnissä. Ihmettelin sitä vastauskoontulleena. Lisäihmetystä aiheutti se, kun hän kertoi, että hänellä on armolahjoja ja ettei hän muutoin pysyisi uskossa. Toiset seurakuntalaiset vahvistivat asian. Minussa se aiheutti silloin kateutta, kun omasta mielestäni olin korkeintaan siivosyntinen. Tyttö oli aito, rehellinen ja rakastettava - toisin kuin minä.

[quote="Natanael"]

Sain itse kielillä puhumisen armolahjan kauan sitten. Olin kuumesairaana enkä voinut mennä töihin - rukoillessani Pyhä Henki kosketti minua ja aivan kuin nosti minut ylös sairasvuoteeltani ylistämään Herraa seisaaltani ja samalla puhumaan kielillä. Olin täynnä iloa ja riemua – niin täynnä, että lähdin ulos kävelemään ja samalla puhumaan kielillä. Huomasin, että kuume oli poissa, mutta työpaikalleni en enää huomattavan myöhässä mennyt – minulla oli paljon tärkeämpää tekemistä. Kuinka täynnä iloa ja elinvoimaa olinkaan - olinhan vielä aamupäivällä ollut kuumesairaana sairaslomalainen.[/quote]

Kiitos todistuksestasi.