Taistelut ja riidat tulevat siitä,
että emme Rakasta.
RAKKAUS
on lain täyttymys.
Jaakob nostaa tämän asian esiin
viitaten Moosekseen lakiin.
Jaakob (4:11) kirjoitti:
Älkää panetelko toisianne,
veljet.
Joka veljeään panettelee
tai veljensä tuomitsee,
se panettelee lakia
ja tuomitsee lain
Panettelu on täysin
vastakkainen teko
Rakkaudelle,
joka on lain täyttymys,
että sen pahemmin
ei enää voi Jumalan lakia rikkoa.
Panettelu on
lain rikkomisen täyttymys/päämäärä.
Panettelija voi luulla
kiivailevansa lain puolesta,
mutta tosiasiassa
hän tuomitseekin lain.
Hän tekee juuri sen,
minkä Aamuruskon poika (Lucifer)
teki, kun halusi korottaa
istuimensa Korkeimman rinnalle.
Ja lopputulos panettelusta on,
että me olemmekin ...
emme suinkaan Jumalan puolella
vaan sodimme Jumalaa vastaa
ja Hänen Rakkauden lakiansa vastaan.
Jaakob (4:11) kirjoitti:
mutta jos sinä tuomitset lain,
niin et ole lain noudattaja,
vaan sen tuomari.
Eli Jaakob viittaa
Jumalan lakiin,
joka Mooseksen kautta annettiin
Israelin kansalle.
Mooses (Lev 19:16-18) kirjoitti:
Älä liiku panettelijana
kansasi keskellä
äläkä vaani lähimmäisesi verta.
Minä olen Herra.
Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi,
vaan nuhtele lähimmäistäsi,
ettet joutuisi
hänen tähtensä syynalaiseksi.
Älä kosta äläkä pidä vihaa
kansasi lapsia vastaan,
vaan rakasta lähimmäistäsi
niinkuin itseäsi.
Minä olen Herra.
Kun panettelemme,
niin me emme suinkaan ole
pelastamassa maailmaa,
vaan hukuttamassa sitä,
minkä Jumala haluaa pelastaa.
Jaakob (4:12) kirjoitti:
Yksi on lainsäätäjä ja tuomari,
hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa;
mutta kuka olet sinä,
joka tuomitset lähimmäisesi?
Jaakob etenee niin pitkälle,
että hän kieltää edes
yksikseen huokailemasta veljiä vastaan.
Siis panettelu on kauhein lainrikkomus,
mitä maa päällään kantaa,
mutta ihan yhtä kauheaa on,
jos ihan vaan sydämessämme
huokailemme lähimmäisiämme vastaan.
Jaakob (5:9) kirjoitti:
Älkää huokailko,
veljet,
toisianne vastaan,
ettei teitä tuomittaisi;
katso,
tuomari seisoo ovella.
Ja lopulta Jaakob johtaa meidät
aivan päinvastaiseen asetelmaan.
Panettelun sijasta
tunnustammekin omat syntimme
toisillemme.
Jaakob (5:16) kirjoitti:
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne
ja rukoilkaa toistenne puolesta
Ja ei pelkästään niin,
että rukoilemme toisten puolesta,
kun he tunnustavat syntinsä.
Me rukoilemme rukoilemalla
niinkuin Elia.
Siis koko ajan huokailemme Jumalalle
rukoillen sydämessämme
kaikkien puolesta.
Kun joku tekee syntiä
vaikkapa niinkuin Ahab,
niin me rukoilemalla rukoilemme
hänenkin puolestaan.
Ja silloin me saamme
Elian lailla
tuoda tuon Ahabinkin
takaisin Sateen alle.
Jaakob (5:19-29) kirjoitti:
Veljeni, jos joku teistä
eksyy totuudesta
ja hänet joku palauttaa,
niin tietäkää,
että joka palauttaa syntisen
hänen eksymyksensä tieltä,
se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta
ja peittää syntien paljouden.
Elia palautti Ahabin
hyvin konkreettisesti takaisin
Jisreeliin (Jumalan kylvö).
Historioitsija (1 Kun 18:43-46) kirjoitti:
Ja Elia sanoi Ahabille:
"Nouse, syö ja juo,
sillä sateen kohina kuuluu".
Niin Ahab nousi syömään ja juomaan.
Mutta Elia nousi Karmelin huipulle,
kumartui maahan
ja painoi kasvonsa polviensa väliin.
Ja hän sanoi palvelijallensa:
"Nouse ja katso merelle päin".
Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi:
"Ei näy mitään".
Hän sanoi:
"Mene takaisin".
Näin seitsemän kertaa.
Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi:
"Katso,
pieni pilvi,
miehen kämmenen kokoinen,
nousee merestä".
Niin Elia sanoi:
"Nouse ja sano Ahabille:
'Valjasta ja lähde alas,
ettei sade sinua pidättäisi'".
Ja tuossa tuokiossa
taivas kävi mustaksi
pilvistä ja myrskytuulesta,
ja tuli ankara sade.
Mutta Ahab nousi vaunuihinsa
ja lähti Jisreeliin.
Ja Herran käsi tuli Elian päälle,
ja niin hän vyötti kupeensa
ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.
