Eli tuo kadehdittava
hän on Herraa pelkäävä ihminen.
Psalmisti (Ps 112:1) kirjoitti:
Halleluja!
Autuas se mies,
joka Herraa pelkää
ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!
Hänen onnellisen elämänsä kuvaus
päättyy keskustelun aiheena olevaan:
Psalmisti (112:9) kirjoitti:
Hän on runsaskätinen,
hän antaa köyhille,
hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti,
hänen sarvensa kohoaa kunniassa.
Ja sitten tuo avausjakeessa ollut
autuus eli kadehdittavuus
näkyy seemiläiseen kirjitustyyliin
vielä päätösjakeessa.
Psalmisi (112:10) kirjoitti:
Jumalaton näkee sen ja närkästyy,
hän kiristelee hampaitaan
ja pakahtuu.
Jumalattomien halut
raukeavat tyhjiin.
Jumalaton on sittenkin
kaikessa halajamisessaan
jäänyt onnettomaksi.
Kun tuo toinen pimeydenkin keskellä
on saanut kokea Valkeuden.
Paavali käyttää psalmia lainatessaan
verbiä:
σκορπίζω
skorpidzō
- hajottaa
- sirotella
Esimerkiksi lauman lampaat
hajotettiin.
Johannes (16:32) kirjoitti:
Katso,
tulee hetki ja on jo tullut,
jona teidät hajotetaan
kukin tahollensa
ja te jätätte minut yksin;
en minä kuitenkaan yksin ole,
sillä Isä on minun kanssani.
Tulee aika ja on jo.
Ehkä tuossa on viittaus
paitsi siihen,
mikä tapahtui ihan kohta
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä,
myös siihen,
kun sitten myöhemmin
vainot saivat uskovat liikkeelle
ja lähtemään kaikkeen maailmaan
saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille.
Joka tapauksessa sirottelu
tuo mieleen nimenomaan kylvämisen.
Ensin sirottelu, sitten kokoaminen.
Ensin kylväminen, sitten niittäminen.
Ja nyt Paavali kehottaa
antamaan avustusta
Jerusalemin köyhille.
Ja Paavalin viittaa juuri
kylväimiseen ja niittämiseen.
Paavali (2 Kor 9:6) kirjoitti:
Huomatkaa tämä:
joka niukasti kylvää,
se myös niukasti niittää,
ja joka runsaasti kylvää,
se myös runsaasti niittää.