Ihmisen jalostuminen

Lähetä vastaus

Vahvistuskoodi
Syötä koodi siten kuin se on näkyvillä. Huomioi kirjaisinkoko
Hymiöt
:agape: :bible2: :bible: :exclaim: :question: :arrow: :idea: :smile: :think: :thumbup: :wave: :clap: :confused: :cry: :sad: :surprised: :wink: :neutral: :redface: :rolleyes: :yawn: :bible3:
Lisää hymiöitä
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Ihmisen jalostuminen

Re: Ihmisen jalostuminen

Viesti Kirjoittaja kalamos » 15.06.2017 17:49

Magda-sisko kirjoitti:Ehkä olen vanha äkkiväärä pessimisti, joka ei usko ihmisen hyvyyteen ja joka peilaa asioita vain itsensä kautta.


Ketjun otsikko puhuu jaloudesta.
Jos nyt toistan yhden lainaamani kohdan Raamatusta,
jossa ainakin suomennoksessa käytetään sanaa jalo,
niin mitähän sanoisimme itsestämme.
Eiköhän useimmat meistä, vaikka emme juutalaisia ehkä olekaan,
kuitenkin täytä sitä tunnusmerkistöä, joka kuuluu jalouteen.

:bible:
Luukas (Ap.t 17:11) kirjoitti:
Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset;
he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti


    (eugenes = jalosukuinen, jalo)

Re: Ihmisen jalostuminen

Viesti Kirjoittaja kalamos » 13.06.2017 17:31

Ei Paavali ole jalo öljypuu.
Paavali on yksi oksa jalossa öljypuussa.

Ja Paavali sanoo meistä Jeesukseen uskovista pakanoista
että me myös olemme oksastettuja
tuohon Paavalin mainitsemaan jaloon öljypuuhun.

Re: Ihmisen jalostuminen

Viesti Kirjoittaja kaneli » 13.06.2017 17:25

ootko tosissasi? siis paavalin jalon öljypuun oksia? :surprised:

Entä Jeesus, mihin Hän on kadonnut?

Olen järkyttynyt... apua.

Re: Ihmisen jalostuminen

Viesti Kirjoittaja kalamos » 13.06.2017 17:02

Vilja mainitsi jalon omenapuun, Paavali jalon öljypuun.
Ja sen oksiahan me nyt olemme.

:bible:
Paavali (Room 11:24) kirjoitti:sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta
ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun

Re: Ihmisen jalostuminen

Viesti Kirjoittaja vilja » 13.06.2017 16:26

Ja minä taas ehkä liian sinisilmäinen idealisti, joka aina oletan
ja pidän itsestään selvänä, että kyllä heitä on. :smile:

Toki tällaisella asenteella joutuu välillä syvästikin pettymään, ei vain ja
ainoastaan itseensä, vaan välillä ja joskus muihinkin, mutta edelleen
yritän pitää kiinni siitä periaatteesta, että uskon hyvää ihan jokaisesta
niin kauan, kuin ihminen omilla toimillaan jotain muuta osoittaa
olevansa.

Re: Ihmisen jalostuminen

Viesti Kirjoittaja Magda-sisko » 13.06.2017 15:06

vilja kirjoitti:Vielä tuosta jaloudesta:

Voin tunnustaa ihan samoin, että eipä sitä jaloutta meikäläisestäkään
löydy, mutta olen kyllä tavannut niitäkin ihmisiä matkallani, joista olen
voinut sanoa, että heistä heijastuu oikea mieli ja todella jalo sydän.

Mutta kyllähän se on niinkin, että nämä ihmiset löytyvät useimmiten
sieltä kipujen ja kärsimysten laaksoista ja kaikkein mielenkiintoisinta
on se, että he siitä huolimatta ylistävät siellä Jumalaa.

Eli kärsimysten tuletkaan eivät ole päässeet sammuttamaan heistä pois
kiitosta ja ylistystä Jumalalle siitä, että "Uskovan tie kirkastuu
kirkastumistaan..." ja sitä taphtuu silloinkin, vaikka olosuhteet näyttävät
perin synkiltä ja ankeilta.


Ehkä olen vanha äkkiväärä pessimisti, joka ei usko ihmisen hyvyyteen ja joka peilaa asioita vain itsensä kautta.

Tosiaankin, voi olla piilossa olevia helmiä, jotka itkevät maailman pahuutta eivätkä ymmärrä sitä. Heistä jos kestään voi sanoa, että he ovat isänmaattomia tässä maailmassa, aivan kuin heitettyinä vahingossa tänne.

En ole tavannut yhtään sellaista, mutta se ei todista vielä mitään.

Re: Ihmisen jalostuminen

Viesti Kirjoittaja vilja » 13.06.2017 14:11

Vielä tuosta jaloudesta:

Voin tunnustaa ihan samoin, että eipä sitä jaloutta meikäläisestäkään
löydy, mutta olen kyllä tavannut niitäkin ihmisiä matkallani, joista olen
voinut sanoa, että heistä heijastuu oikea mieli ja todella jalo sydän.

Mutta kyllähän se on niinkin, että nämä ihmiset löytyvät useimmiten
sieltä kipujen ja kärsimysten laaksoista ja kaikkein mielenkiintoisinta
on se, että he siitä huolimatta ylistävät siellä Jumalaa.

Eli kärsimysten tuletkaan eivät ole päässeet sammuttamaan heistä pois
kiitosta ja ylistystä Jumalalle siitä, että "Uskovan tie kirkastuu
kirkastumistaan..." ja sitä taphtuu silloinkin, vaikka olosuhteet näyttävät
perin synkiltä ja ankeilta.

Re: Ihmisen jalostuminen

Viesti Kirjoittaja vilja » 13.06.2017 14:06

Juurikin noin, Magda-sisko!

Joku onkin sanonut, että meidän uskomme todellinen laita paljastuu
vasta siellä arkielämän kuvioissa ja ellei siellä löydy sitä Kristuksen
mielenlaatua, missä sitä sitten löytyy.

Olen itse sanonut usein myöskin toisinpäin, eli ellei minun Jumalani ole Jumala,
joka kanssani nimeomaan siellä arjen keskellä, en tarvitsisi Jumalaa ollenkaan,
sillä siellä se yhteys Häneen tulee parhaiten koetelluksi ja voin sanoa, että juuri
niiden perusteella tiedän, että minun Jumalani elää ja Hän on se, joka viimeisenä
seisoo multien päällä.

Re: Ihmisen jalostuminen

Viesti Kirjoittaja Magda-sisko » 13.06.2017 13:58

vilja kirjoitti:Eli voisiko Kristuksen mielenmukaisuuden lisääntymistä kutsua jopa ihmisen "jalostumiseksi"?


Mielestäni voi jalostua ja karsiutua ulkonaisesti. Seurakunnassa voi näyttää hyvinkin jalolta ja hyvältä, kulkien kysellen kuulumisia ja rukoillen kaikkien puolesta, siunaten ja auttaen. Eikä se ole huono asia.

Mutta se sisäinen maailma, ajatukset, asenteet, reaktiot? Jaksaako kaikkia rakastaa?

:bible:
Paavali (Room. 8:37 ) kirjoitti:Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.


Ehkä voi sanoa että joku on jalo, koska sanotaan niinkin, että opetuslapset kulkivat paikkakunnilla ja paransivat. Kaikki uskovat ymmärtävät, että Jeesus paransi heidän kauttansa, eikä opetuslapsilla itsessään ollut parantamisvoimaa. Samoin sen mukaan Jeesus meissä on jalo, emme ole jaloja itsessämme.

Ainakaan minä en tunne itseäni yhtään jaloksi, vaikka on uskon vuosiakin takana, pikemminkin päinvastoin. Tarvitsen aina vain enemmän uskoa ja armoa.

Re: Ihmisen jalostuminen

Viesti Kirjoittaja vilja » 13.06.2017 09:44

Itselläni tuli mieleen ns. puutarjasanastosta sana: "kouliminen" ja ajattelisin,
että jos ja kun Jumalan lapsella on oikea mieli ja hän on valmis taipumaan
Jumala työpöydälle, niin tapahtuu juurikin se, mistä Kalamos tuossa edellä
kirjoittaa, että savi- ja puuastiasta voi todellakin "kouliintua" astia jaloa
käyttöä varten.

Toinen puutarhasanastoon kuuluva sana on "karsiminen" ja kuten tiedämme,
jollei esim. omenapuita karsita säännöllisesti, niiden villiintyminen tapahtuu
yllättävänkin nopeasti ja tuo villiintyminen ei tapahdu vain oksiston
lisääntymisenä, vaan samanaikaisesti hedelmästä tulee niin kitkerä ja hapan,
että se muuttuu täysin syöntikelvottomaksi, mutta karsimalla puu saadaan
tuottamaan jalon omenapuun makeaa hedelmää.

Eli voisiko Kristuksen mielenmukaisuuden lisääntymistä kutsua jopa ihmisen
"jalostumiseksi"?

Ylös

cron