Kirjoittaja Magda-sisko » 13.06.2017 13:58
vilja kirjoitti:Eli voisiko Kristuksen mielenmukaisuuden lisääntymistä kutsua jopa ihmisen "jalostumiseksi"?
Mielestäni voi jalostua ja karsiutua ulkonaisesti. Seurakunnassa voi näyttää hyvinkin jalolta ja hyvältä, kulkien kysellen kuulumisia ja rukoillen kaikkien puolesta, siunaten ja auttaen. Eikä se ole huono asia.
Mutta se sisäinen maailma, ajatukset, asenteet, reaktiot? Jaksaako kaikkia rakastaa?
Paavali (Room. 8:37 ) kirjoitti:Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Ehkä voi sanoa että joku on jalo, koska sanotaan niinkin, että opetuslapset kulkivat paikkakunnilla ja paransivat. Kaikki uskovat ymmärtävät, että Jeesus paransi heidän kauttansa, eikä opetuslapsilla itsessään ollut parantamisvoimaa. Samoin sen mukaan Jeesus meissä on jalo, emme ole jaloja itsessämme.
Ainakaan minä en tunne itseäni yhtään jaloksi, vaikka on uskon vuosiakin takana, pikemminkin päinvastoin. Tarvitsen aina vain enemmän uskoa ja armoa.
[quote="vilja"]
Eli voisiko Kristuksen mielenmukaisuuden lisääntymistä kutsua jopa ihmisen "jalostumiseksi"?[/quote]
Mielestäni voi jalostua ja karsiutua ulkonaisesti. Seurakunnassa voi näyttää hyvinkin jalolta ja hyvältä, kulkien kysellen kuulumisia ja rukoillen kaikkien puolesta, siunaten ja auttaen. Eikä se ole huono asia.
Mutta se sisäinen maailma, ajatukset, asenteet, reaktiot? Jaksaako kaikkia rakastaa?
:bible: [quote="Paavali (Room. 8:37 )"][color=#004000]Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.[/color][/quote]
Ehkä voi sanoa että joku on jalo, koska sanotaan niinkin, että opetuslapset kulkivat paikkakunnilla ja paransivat. Kaikki uskovat ymmärtävät, että Jeesus paransi heidän kauttansa, eikä opetuslapsilla itsessään ollut parantamisvoimaa. Samoin sen mukaan Jeesus meissä on jalo, emme ole jaloja itsessämme.
Ainakaan minä en tunne itseäni yhtään jaloksi, vaikka on uskon vuosiakin takana, pikemminkin päinvastoin. Tarvitsen aina vain enemmän uskoa ja armoa.