Raamattu on Jumalan omasivu

Natanael jo kiittikin puolestani
erinomaisesta avauksesta.

Olen lukenut sitä yhä uudestaan
tuota kultakimpaletta ihmetellen.

Ensimmäinen pysähdys
tulee aina jo lähtöviivalla,
jossa lukee ...

Hedelmätön ymmärrys

Kun sitä ihmetellen kuitenkin
lähtee liikkeelle,
niin ensimmäinen varikkopysähdys tapahtuu
niin ihanan katseltavan ja syötävän
hyvän- ja pahantiedon puun luona.

Ja siihen sitä sitten jämähtääkin,
kun se näyttäisi olevan niin ...

suloinen puuu
antamaan ymmärrystä

Ja kun kaikki faktat vielä puhuvat
sen puolesta,
että tuon puun koskettaminen
eikä edes syöminen siitä tapa,
kun kerran kaikkitietävä käärmekin
niin tekee minun silmieni edessä.

Ensimmäinen varikkopysähdys
ihmiskunnan historiassa
opettaakin minulle sen,
että ratkaisun avain ei ole ymmärtäminen.

Jos yritän ymmärtää,
niin uskolle ei jää tilaa.

Mutta jos uskon,
niin ymmärtäminenkin tulee sen mukana.

Uskon kautta me ymmärrämme

Natanaelin kysymykseen vastaan,
että erityisesti juuri tuo lainaus
avauksen tekstistä jäi puhuttelemaan.

Olen taas eilen ollut
suuren kysymysmerkin äärellä.

Suorastaan riidellyt Isän Jumalan kanssa.
Ja ilmaissut hämmennykseni myös Pojalle.

Miksi apua ei tule, kun sitä pyydän.
Mutta sitten se taisi tulla.

Ja nolona luin
Sanaa päivälle osiota,
ja huomasin,
että Daavidilla oli samanlaisia
ongelmia kuin minulla.

Hänkin joutui oikein
komentamaan itseään:

Odota HERRAA

Kunpa Aadam olisi tehnyt samoin,
vaikka käärme ja Eeva jo
olivatkin syöneet kielletyn hedelmän.

Jumala olisi voinut selittää,
miksi mitään pahaa ei silti tapahtunut.

Mutta kun Aadamkin söi,
niin enää ei tarvinnut selittää.

Sinä päivänä, jona sinä siitä syöt

“Mitä tapahtui ihmisen ymmärrykselle syntiinlankeemuksessa?”, kyselee ja pohtii Ed.
Poikkeuksellisen viisas ja syvällinen kirjoitus näillä palstoilla – ja kukapa muu tällaisen kirjoituksen takana voisikaan olla kuin Ed, sisaremme Kristuksessa. Sisäistätkö sydämessäsi vaikkapa tämän Edin esittämän totuuden:

Ed kirjoitti:
Kärsimyksissä itsekukin on kieltämäisillään Jumalan, kun apua tai muutosta parempaan ei tule. Voi olla niin, että siinä poltetaan uskostamme särmiä, että valintamme olisi vain Hän eikä Hänen apunsa.

Jumala loi ihmiesn elämään ja toimimaan Hänen lähellään ja Hänen tahtonsa mukaan. Niinpa ensimmäisenä tuli ymmärrys Jumalan Sanasta, sitten tahto, halu elää Jumalan Sanan mukaan ja viimein tunne, ilo ja kiitollisuus Luojaamme kohtaan. Jumalan luoma jäärjestys oli tämä:

Ymmärrys - tahto - tunne

Syntiinlankeemuksen seurauksensa ihmisen elämä ei enää ohjautunut alkuperäisen, Jumalan luoman järjestyksen mukaan. Ihminen söi paratiisissa käärmeen viekoittelemana kielletyn puun hedelmää toimien tunteittensa ja viettiensä ohjaamana.

Mooses (Gen 3:6) kirjoitti:
Ja vaimo näki,
että siitä puusta oli hyvä syödä
ja että se oli ihana katsella
ja suloinen puu antamaan ymmärrystä

Me kaikki olemme syntisiä ja luonnollinen järjestys syntiselle ihmiselle on tämä:

TUNNE – TAHTO - YMMÄRRYS

Paavali (Room1:21) kirjoitti:
koska he,
vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön sydämensä
on pimentynyt.

Vain Jumala voi avata syntisen ihmisen ymmärryksen vastaanottaman Sanaa sellaisena kuin Jumala sen sanoo.

Luukas (24:45) kirjoitti:
Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä
käsittämään kirjoitukset.

Kun ihminen nöyrtyy ojentautumaan elämässään Jumalan Sanan mukaan, niin hän sekä ymmärtää hyvän Jumalan olevan Sanojensa takana, että tahtoo ojentautua Sanan mukaan. Vasta sitten tulee suuri kiitollisuus hyvää Jumalaa kohtaan: tunnemme halua ylistää taivaallista Isäämme.
Uudestisyntymisessämme Pyhä Henki kirkastaa meille Kristuksen syntiemme sovittajana, valaisee ymmärryksemme käsittämään Jumalan Sanaa, saa meidät tahtomaan sitä, mitä Sana sanoo ja kaiken päätteeksi tunnemme suunnatonta kiitollisuutta hyvää Luojaamme kohtaan.

Kitos Edille omasta ja muiden lukijoiden puoilesta - siunausta päivääsi!

Mitä tapahtui ihmisen ymmärrykselle syntiinlankeemuksessa?

Kun ihminen oli osallinen kaikesta Jumalan hyvyydestä ja huolenpidosta, lankeemuksen jälkeen alkoi kärsimys ja kipu. Olosuhteista toistensa syyttelyn jälkeen alkoi uudenlainen arki.

Muistelivatkohan ensimmäiset ihmiset aikaa ennen lankeemustaan päivittäin tai kuin olisi herätty painajaisesta paitsi että se olikin totta? Paluuta entiseen ei sillä hetkellä ollut.

Kun aika oli täyttynyt, lähetti Jumala oman Poikansa sovittamaan maailman synnit, että Hänen uhrikuolemansa tähden tulisimme osallisiksi mielenmuutoksesta ja uudesta luonnosta Pyhän Hengen kautta. Tähän emme ymmärryksellämme yletä eli emme voi itse saada aikaiseksi syntiemme sovitusta emmekä mielenmuutosta.

Ymmärrämmekö vain sen, että voimme lähestyä Jumalaa ja meidän tulee tehdä parannus, ja Jumala antaa parannuksen armon ja voiman uskoa?

Raamatussa on kohtia, joissa puhutaan ihmisen ymmärtämisestä ja niissä kohden tarkoitetaan myös tietämistä (käännökset). Armolahjoina esiintyy tiedon ja viisauden sanat, joissa taivaallista tuodaan alas maan päälle. Niinikään meille on luvattu antaa viisautta sitä anoessamme (Jaak. 1:5).

On oikein rukoilla käsityskykyä, menettelytapoja, suhtautumista, lähestymistä, puheeksiottamista tai muuta väliintuloa, että voisimme iloita asioiden järjestymisestä, kun sellainen tapahtuu yhteiseksi parhaaksi.

Ennalleenasettaminen ja paluu alkuperäiseen on aina taivaallista ja se tuli mahdolliseksi Jumalan säätämän sovituksen kautta. Jos sovitus jää teoriaksi, jäämme oman käsityskykymme varaan eikä se tuota soveliasta hedelmää ajallisessa elämässämme ja kanna tuonpuoleiseen, jossa kaikki on kohdallaan.

Kun sanotaan, että ’Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa’ (Room. 6:23), siinä on kaikki. Siinä ymmärryksemme on ainakin hetken sanaton, kun täysin ilmaa omaa ansiotamme saamme ottaa vastaan iankaikkisen elämän. Ei voi oikein puhua muista armolahjoista ennenkuin tämä charisma on tullut todeksi.

Paljon puhutaan salatusta Jumalasta. Kärsimyksissä itsekukin on kieltämäisillään Jumalan, kun apua tai muutosta parempaan ei tule. Voi olla niin, että siinä poltetaan uskostamme särmiä, että valintamme olisi vain Hän eikä Hänen apunsa.

Moni uskon perusasia on kirkas, kun ihminen siirtyy pimeydestä valkeuteen saadessaan tehdä parannuksen ja tullessaan uskoon, mutta ajan kuluessa perusasiat hiipuvat opiksi, jota puolustetaan tai valitettavasti teoriaksi, kun elämisemme ja tietämisemme alkaa mukautua vallitsevaan aikaan ja sen tapoihin.

Kaikki näkyvä orjuuttaa ajattelemaan aistien mukaan. Tämän huomasivat ensimmäiset ihmiset langettuaan. Jumalaa lähestytäänkin uskon kautta, ja sitä sanotaan rukoukseksi. Jokainen, joka on rukoillut uskoontuloa, on saanut tulla uskoon. Eli Jumalan mielenmukaiset rukoukset varmasti kuullaan.

Viimeisinä aikoina aistimme turtuvat. Ne valjastetaan ajattelemaan asioita, jotka eivät kirkasta Jumalaa. Ne lupaavat ymmärrystä omasta itsestämme ja vievät vähitellen etäämmälle kohti tuntemattomia syövereitä.

Vastustetaan siis sitä, mikä herkästi kietoo ja orjuuttaa ja rukoillaan viisautta elää uskossa tässä nurjassa ajassa.