Kirjoittaja Natanael » 19.10.2022 11:00
Ed kirjoitti:“Nuorempana näin ei ollut. Muistelen tuolloin kyllä jonkun vanhemman ihmisen todistaneen, ’että vanhempana koetukset kasvavat’ ja että ’vanhempana on vaikeaa tulla uskoon’. Silloin vähän ihmettelin, nyt en. Luottaako Jumala minuun näin paljon, että pysyttelee taka-alalla? Eikö siinä jo ole vaara, että epäusko ja katkeruus hiipii varkain sisään? Taidan ymmärtää Moosesta, Daavidia, Joonaa, Pietaria ja - Juudas Iskariotia! Jo siksi täytyy avata Raamattu.”
Tänne kirjoittavien joukossa Ed on kyllä aivan omaa luokkaansa; tämä tuorekin kirjoitus on sellainen, että vain kokenut, koettelemusten kasvattama ja armoa tarvitseva kaidan tien kulkija voi noin kirjoittaa. Mahtavatko nuoremmat tai pinnalliseen ajatteluun tottuneet päästä nauttimaan Edin hienoista, rehellisistä ja syvällisistä ajatuksista lainkaan - saatikka omassa mahtipontisuudessaan uskottelevat?
Koska Ed on valinnut ketjun otsikoksi “epäuskon tie”, niin olen kuin pakotettu pohtimaan Edin kirjoitusta. Ensi alkuun on sanottava, että kristillinen usko on asia, jota ei voida mitata. Uskoa voi ”taivaaseen asti” tai ei ollenkaan - olet pelastettu tai sitten et. Hebrealaiskirjeen määritelmän mukaan se on luottamusta.
“Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” (hebr.11:1)
"Uskon avulla me näemme ja ymmärrämme Jumalan maailmaa: “Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä” (hebr.11:3).
Viekö epäilys uskon? Kuulostaako tämä seuraava liian raflaavalta (= ärsyttävä, huomiota tai keskustelua herätttävä)?
Todellisuudessa epäilykset vahvistavat uskoa, koska ihminen joutuu pohtimaan uskonsa perusteita.
Jos ihminen on uskossaan arka ja epäilee, ei oikeastaan ole mitään hätää. Toisin sanoen, ihminen, joka pelkää olevansa niin paatunut, ettei enää kelpaa Jumalalle, on lähempänä Jumalaa kuin henkilö, joka ei edes ole kiinnostunut asiasta.
Herkkä omatunto on uskovan yksi tunnusmerkki, hänellä ei ole varaa kehua omaa uskoaan tai tuoda jatkuvasti esille omia “uskon kokemuksiaan”. Uskovan ainoa keskipiste ja lohdutus elämän tiellä on Jeesus Kristus ja Hän ristiinnaulittuna meidän syntiemme tähden.
Ps.34:19 kirjoitti:“Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.”
Toivon, ettette ymmärrä minua väärin. Epäilys ei kuitenkaan voi olla ihannetila. Silloinhan emme voisi nauttia pelastuksestamme täysin siemauksin. Toisin sanoen, emme voisi koskaan kokea täydellistä pelastusvarmuutta. Uskon, että siihen Jumala haluaa meidän kuitenkin pääsevän jo elämämme aikana. Uskoahan ei taivaassa enää tarvita.
On tärkeää tiedostaa, että epäilys ei ole sama asia kuin epäusko.
Epäusko ei ole epäilystä omasta uskostaan. Epäuskoa on se, mikä erottaa Jumalasta -
epäuskossa ihminen torjuu kokonaan Jeesuksen ja Hänen tarjoamansa pelastustien Taivaan kirkkauteen. Epäusko on ainoa synti, joka vie kadotukseen.Ed kysyi "Luottaako Jumala minuun näin paljon, että pysyttelee taka-alalla? " Eipä varmaankaan - sen sijaan Jumala tietää ja
Hän luottaa Poikansa Jeesuksen sovitusveren voimaan niin, että ristin armoon tässä ajassa turvautuvat ovat pian perillä Taivaan kodissa.[quote="Ed"]“Nuorempana näin ei ollut. Muistelen tuolloin kyllä jonkun vanhemman ihmisen todistaneen, ’että vanhempana koetukset kasvavat’ ja että ’vanhempana on vaikeaa tulla uskoon’. Silloin vähän ihmettelin, nyt en. Luottaako Jumala minuun näin paljon, että pysyttelee taka-alalla? Eikö siinä jo ole vaara, että epäusko ja katkeruus hiipii varkain sisään? Taidan ymmärtää Moosesta, Daavidia, Joonaa, Pietaria ja - Juudas Iskariotia! Jo siksi täytyy avata Raamattu.” [/quote]
Tänne kirjoittavien joukossa Ed on kyllä aivan omaa luokkaansa; tämä tuorekin kirjoitus on sellainen, että vain kokenut, koettelemusten kasvattama ja armoa tarvitseva kaidan tien kulkija voi noin kirjoittaa. Mahtavatko nuoremmat tai pinnalliseen ajatteluun tottuneet päästä nauttimaan Edin hienoista, rehellisistä ja syvällisistä ajatuksista lainkaan - saatikka omassa mahtipontisuudessaan uskottelevat?
Koska Ed on valinnut ketjun otsikoksi “epäuskon tie”, niin olen kuin pakotettu pohtimaan Edin kirjoitusta. Ensi alkuun on sanottava, että kristillinen usko on asia, jota ei voida mitata. Uskoa voi ”taivaaseen asti” tai ei ollenkaan - olet pelastettu tai sitten et. Hebrealaiskirjeen määritelmän mukaan se on luottamusta.
[i]“Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” [/i](hebr.11:1) [i]"Uskon avulla me näemme ja ymmärrämme Jumalan maailmaa: “Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä”[/i] (hebr.11:3).
Viekö epäilys uskon? Kuulostaako tämä seuraava liian raflaavalta (= ärsyttävä, huomiota tai keskustelua herätttävä)?
[b]Todellisuudessa epäilykset vahvistavat uskoa, koska ihminen joutuu pohtimaan uskonsa perusteita.
[/b]
Jos ihminen on uskossaan arka ja epäilee, ei oikeastaan ole mitään hätää. Toisin sanoen, ihminen, joka pelkää olevansa niin paatunut, ettei enää kelpaa Jumalalle, on lähempänä Jumalaa kuin henkilö, joka ei edes ole kiinnostunut asiasta.[b] Herkkä omatunto on uskovan yksi tunnusmerkki, hänellä ei ole varaa kehua omaa uskoaan tai tuoda jatkuvasti esille omia “uskon kokemuksiaan”[/b]. Uskovan ainoa keskipiste ja lohdutus elämän tiellä on Jeesus Kristus ja Hän ristiinnaulittuna meidän syntiemme tähden.
[quote="Ps.34:19"]“Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.”
[/quote]
Toivon, ettette ymmärrä minua väärin. Epäilys ei kuitenkaan voi olla ihannetila. Silloinhan emme voisi nauttia pelastuksestamme täysin siemauksin. Toisin sanoen, emme voisi koskaan kokea täydellistä pelastusvarmuutta. Uskon, että siihen Jumala haluaa meidän kuitenkin pääsevän jo elämämme aikana. Uskoahan ei taivaassa enää tarvita.
On tärkeää tiedostaa, että epäilys ei ole sama asia kuin epäusko. [u]Epäusko ei ole epäilystä omasta uskostaan.[/u] Epäuskoa on se, mikä erottaa Jumalasta - [u]epäuskossa ihminen torjuu kokonaan Jeesuksen ja Hänen tarjoamansa pelastustien Taivaan kirkkauteen. Epäusko on ainoa synti, joka vie kadotukseen.[/u]
Ed kysyi "Luottaako Jumala minuun näin paljon, että pysyttelee taka-alalla? " Eipä varmaankaan - sen sijaan Jumala tietää ja [size=150]
Hän luottaa Poikansa Jeesuksen sovitusveren voimaan niin, että ristin armoon tässä ajassa turvautuvat ovat pian perillä Taivaan kodissa.[/size]
