Henki vei Jeesuksen
heti kasteen jälkeen
erämaahan perkeleen kiusattavaksi.
Ja Jeesus olisi ihan oikeasti
voinut tehdä sen,
mitä perkele ehdotti.
Ja jos Jeesus olisi
alistunut paholaiselle
ja kumartunut tämän eteen,
niin maailmassa olisi
tuosta hetkestä alkaen ollut
kaksi perkelettä.
Paholainen olisi kuitenkin ollut
silloin isä Jeesukselle,
joka olisi tuon kumarruksen myötä
saanut koko maailman
omakseen tältä isältään,
jonka haltuun se joutui Aadamilta.
Siis vain yksi kumarrus,
ja Jeesus olisi saanut omakseen
perkeleen haltuun joutuneen maailman.
Mutta tuohon suhteeseen paholaisen kanssa
Jeesus ei suostunut,
vaan käski perkeleen mennä pois.
Ja se menikin joksikin aikaa.
Jotta ihmiset eivät tulla sovitetuiksi,
paholainen kuitenkin yritti kaikkea
ihan loppuun asti.
Se sai kansan huutamaan:
"astu alas ristiltä,
niin me uskomme Sinuun"
Tämä tarjous oli enemmän,
kuin erämaassa tehty tarjous,
jossa paholainen lupasi
hallintaoikeuden.
Nyt tarjolla oli se,
että ihmiset uskoisivat häntä,
jos astuisi alas ristiltä.
Siis Jeesus olisi saanut
kansan luottamuksen.
Mutta Jeesus ei astunut alas ristiltä.
Ei vielä siinäkään vaiheessa,
kun näytti siltä,
että Jeesus kuolee turhaan.
Yksi kirjoitus oli täyttymättä.
Ja kaikki perustui koko ajan
kirjoituksiin.
Niiden piti täyttyä viimeistä piirtoa myöten.
Molemmat ryövärit pilkkasivat Jeesusta.
Näin ei pitänyt olla.
Mutta lopulta Jumalan Rakkaus voitti
paholaisen vihan.
Ja toisessa ryövärissä tapahtui
mielenmuutos.
Siis Jeesus olisi voinut langeta.
Ja paholainen sai aivan loppuun asti
viimeistä hiki- ja veripisaraa myöten
kiusata Jeesusta langettaakseen
Jeesuksen pois Jumalan tahdosta,
jotta maailma ei pelastuisi.
Mutta tämä kaikki on nyt takana.
Me tiedämme,
että Jeesus antoi henkensä
vasta, kun kaikki oli täytetty.
Siis antoi henkensä.
Ei sitä kukaan Häneltä ottanut.
Ja tämän roomalainen sadanpäämies huomasi.
Ja sanoi:
Totisesti tämä oli Jumalan Poika.
Ja nyt tilanne on se,
että Jumala tarkkaan ottaen Jumalan Poika,
joka on yhtä Isänsä kanssa,
on koeteltu viimeiseen saakka.
Ja me tiedämme,
että Jumala ei voi langeta syntiin
missään tilanteessa.
Mutta me voimme ja lankeamme.
Jos joku väittää jotain muuta itsestään,
niin hän on valhettelija
eikä pysy totuudessa.
Mutta meidän toivomme onkin
Jeesus (= Pelastus)
Hän on meidän tunnustuksemme.
Siis me emme pelastu tekojemme kautta.
Me pelastumme Jeesuksen tekojen kautta.
Sen Jeesuksen,
johon me panemme toivomme.
Jeesus on raivannut tien
tuonelan syvyydestä asti
läpi pimeän taivaan avaruuden
ja siellä olevien pahojen henkien
maailman läpi
Jumalan Valtaistuimelle asti.
Ja tuo tie on Jeesus,
joka on ylimmäinen pappi,
ja uhrikaritsa,
ja Hänen verensä
jatkuvasti puhdistaa
meidät kaikesta synnistä.
Mikään ei estä meitä
Hänessä pääsemään perille.
Heprealainen (Hepr 4:14) kirjoitti:
Kun meillä siis on
suuri ylimmäinen pappi,
läpi taivasten kulkenut,
Jeesus, Jumalan Poika,
niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.