Raamattu on Jumalan omasivu

Olen sanaton. Jälleen kerran.
Luen viestisi yhä uudelleen.
Ja aina se avautuu syvemmin.

Sellainen on
Hengen innoittamana
esiin tuotu Sana.
Viestisi jälki
on selvästikin ruo'osta
jota Tuuli on huojuttaa.

Sen lukemisen jälkeen
on aina samanlainen olo
kuin joskus Hengen täyteisen
tilaisuuden jälkeen,
kun jäljellä on vain hiljainen tuulen hyminä.
Kukaan ei sano mitään.
Kaikki istuvat paikoillaan,
eikä kukaan haluaisi lähteä pois.

[i]Miksi etsitte Minua sieltä, missä minä en ole?[/i]

Näihin sanoihin havahduin tässä parvekkeella aamukahvilla ollessani.

Niin, Hän ei ole tämän ajan uutisissa, vaikka ne päivittyisivät joka sekunti. Ei Hän ole liioin siellä, missä Hänen ajatellaan olevan, ellei Hänen Sanansa ole tai saa olla esillä.

Metsäkirkossa ’jokainen puu ja lehti’ odottaa Jumalan lasten ilmestymistä so. että Jumalan Sana tulisi julistetuksi niinkuin se on kirjoitettu. Muutoin siellä kyllä on kaunista, hiljaista ja rauhaisaa.

Jos Sana otettaisiin pois, palaisimme hyvin pian takaisin luonnonuskontoon ja -uskomuksiin, koska ne kulkevat ikäänkuin varalla mukana lämmittäen alastonta ja paljasta sieluamme.

Henkemme elää Sanasta, jossa puhaltaa Jumalan tuulet.