Otetaanpa tähän pari riviä
juuri ennen lainausta,
jolla aloitat.
Johannes (Ilm 6:9-11) kirjoitti:
Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin,
näin minä alttarin alla niiden sielut,
jotka olivat surmatut
Jumalan sanan tähden
ja sen todistuksen tähden,
joka heillä oli.
Ja he huusivat suurella äänellä sanoen:
"Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias,
siirrät tuomiosi
ja jätät kostamatta meidän veremme niille,
jotka maan päällä asuvat?"
Ja heille kullekin annettiin
pitkä valkoinen vaippa,
ja heille sanottiin,
että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina,
kunnes oli täyttyvä
myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku,
joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.
Eli emme ole tuossa
kuudennen sinetin avaamishetkessä
vielä ollenkaan lopun kohdalla.
On vielä monta eri marttyyrien ryhmää,
jotka joutuvat tapetuksi, niinkuin nämäkin.
Ilmestyskirjaa lukiessa on tärkeää ymmärtää,
mistä oikein on kysymys tuossa prosessissa,
kun sinettejeä avataan,
pasuunoihin puhalletaan,
ja maljoja vuodatetaan.
Avain on tuo saantokirja.
Kysymys Maan lunastamisesta takaisin
paholaisen hallinnasta,
joka kuitenkin saa Maan hallintaansa
tuon seitsemän vuoden ajaksi.
Ja tuossa prosessissa
tapahtuu samalla se,
että Maa puhdistetaan tulella
ja kaikin puolin saatetaan
sellaiseen tilaan,
jossa se oli ennen syntiinlankeemusta.
Esimerkiksi Maan kiertorata
muuttuu takaisin alkuperäiseen,
ja myöskin mantereet kokevat prosessin,
jonka seurauksena
tuon seitsemän vuoden myllerryksen jälkeen
on jälleen vain yksi yhtenäinen manner,
jonka keskipisteessä on Jerusalem
ja sitä ympäröivä Jumalan maa eli Israel
ja sitten ympärillä pakanakansat.
Tuo pirstaloituneen mantereen kokoaminen
alkaa siinä vaiheessa,
jonka ensin mainitsit
eli kuudennen sinetin kohdalla,
jossa kaikki saaret siirtyvät sijoiltaan.
Mutta prosessin päätös on se,
että saaria ei enää ole,
vaan manner on jälleen täysin yhtenäinen
niinkuin oli alussa.
