Kirjoittaja kirjoitti:Pitääkö uskovan antaa kaikki omaisuus köyhille?
Opetuslapset olivat näin tehneet
(Juudasta lukuunottamatta).

Matteus (19:27) kirjoitti:Katso,
me olemme luopuneet kaikesta
ja seuranneet sinua;
mitä me siitä saamme?
He olivat luopuneet elannostaan
ja siltä istumalta jättäneet
tullimiehen tehtävät
tai vaikkapa isänsä
veneineen ja kaloineen.
Kaikki päättyi romahdukseen,
ja Pietari johtomiehenä lähti
uudelleen kalastamaaan.
Mutta ei mitään saanut.
Sitten rannalle ilmestyi ylösnoussut Jeesus
hiilloksen ja kalojen kanssa
ruokkimaan nälkäisiä.
Ja Jeesus antaa tehtävän Pietarille.
Ja se ei ollut kalojen kalastaminen.
Ainakaan kirjaimellisesti.
Pietari sai tehtäväkseen
ruokkia ja kaita lampaita.
Mutta Pietarin syömisestä
tulisi Herra huolehtimaan.
Rikas nuorukainen sai myös
tarjouksen Jeesukselta.
Jeesus tarjosi hänelle
todella suurta aarretta taivaisiin.
Mutta rikas nuorukainen ei tuota
lahjaa ottanut vastaan.
Ja niin hän jäi vaille sitä rauhaa,
jonka Jumalan Valtakunta meissä saa aikaan.
Pelastus ei edellytä mitään muuta
kuin Pelastajan vastaanottamista.
Palkitsemiset tulevat uskollisuudesta.
Jos joku kokee niin,
että Herra kehottaa häntä antamaan
kaiken omaisuutensa köyhille,
niin sitten voi niin tehdä.
Sana ei kuitenkaan puhu
kuin kymmenyksistä.
Toki sitten sen lisäksi
on uhrit ja annit jne.
Pahoin pelkään,
että moni uskova
jotenkin vesittää kymmenysten antamisen
puhumalla sen sijaan kaiken antamisesta.
Parempi aloittaa olemalla vähässä uskollinen.
Mutta sitten on niitä,
joihin jo edellä viittasin.
Tuo täti osti niin paljon
lämpimiä päähineitä ja muuta,
kuin rahaa hänellä oli.
Hänellä oli monta muovikassillista
vaatteita,
jotka sitten menivät myöhemmin
joulunlapsikeräyksen myötä
Romanian köyhille.
Kun hän ripusti noita täyteen pakattuja
muovikasseja polkupyöräänsä,
niin yksi repesi.
Kuulin kuinka hän
pyysi kassalta,
että jos saisi yhden muovikassin ilmaiseksi ...
kun niin paljon osti ja enää ei ole rahaa senttiäkään.
En tiedä kuinka kävi.
Luultavasti sai kassin.
Minä menin mietteliääni citymaasturiini,
ja ajoin pitkän matkan kotiin
mukanani suuri määrä samoja päähineitä,
jotka ostin itselleni.
Vieläkin niitä käytän sisällä ja ulkona.
Nytkin yksi sellainen
jo kovin kulunut on päässäni,
kun kirjoitan.
Kun kerran kohtaan
tuon naisen kirkkaudessa,
niin ehkä saan nähdä,
minkälaisen aarteen
hänen sijoituksensa on tuottanut.