Raamattu on Jumalan omasivu

Joo.
Lähetettyjä tai sanasaattajia tarvitaan.

Tänä päivänä ei ole enää ihan helppo
mennä korjaamaan eksytyksiä.

Vaatii jo vähän luonnetta mennä sanomaan,
että minä olen mies, koska minulle kasvaa parta.

Jos joku parrakas väittää olevansa nainen,
niin vaatii vielä enemmän, mennä sanomaan, että et ole.

Tämä kansa eksyy.

https://yle.fi/uutiset/3-10752488

Toisaalta - (rivi)uskovia on syyllistetty likimain parituhatta vuotta.

Usko ei totisesti ole joka miehen.

Katseet kääntyvät instituutioihin, jotka ovat ottaneet julistusvastuun. Ehkä siksi aika ajoin liikkeelle lähtee apostoleita, jotka pitäytyvät Sanaan eivätkä kumarra ihmisiä.

Toisinsanoen ’lähetetty’ erottautuu sanomisissaan ja tekemisissään.

Ilmeisesti työkaverisi ymmärsi ehtoollisen vain sakramentiksi.
Niinkuin moni ymmärtää kasteenkin.
Tai vaikkapa avioliittoon vihkimisen.

Tämä kansa todellakin on eksyksissä.
Se ei tunne Kirjoituksia eikä Jumalan Voimaa.

Ehkä vika on meissä
- uskovissa ja seurakunnissa,
joiden pitäisi olla Jeesuksessa
ja maailman valkeus.

Ei. Otin ehtoollisen, mutta hän siis ei.

Syntyikö keskustelua ehtoollisen mrkityksestä?

Työkaveri kertoi, että hän ei ole sen koommin käynyt ehtoollisella, kun pappi oli kutsunut ehtoollisvieraita - syntisiksi (saatesanat/synnintunnustus).

Daavid etsi kerran onnellisuutta asiasta,
josta sitä ei löydy
- nimittäin naapurin vaimosta.
Daavid jopa tapatti tuon vaimon miehen
saadakseen lopullisesti omakseen tuon vaimon.
Ja kyllähän Daavid hänet sai.
Mutta ei siitä onnellisuus auennut
vaan nelinkertainen suru ja onnettomuus.

Daavid itse sanoi Jumalan lähettämälle profeetalle,
mitä on tehtävä miehelle,
joka oli tehnyt profeetan kuvaaman rikoksen.
Ja sitten profeetta sanoi Daavidille:
:bible3: [color=#004000]Sinä olet se mies[/color] :bible3:

Voi kunpa me osaisimme kertoa ihmisille ilosanoman siitä,
miten ihminen voi löytää todellisen onnellisuuden.
Kaikki alkaa synnin tunnustamisesta.
Silloin erottava väliseinä Jumalan ja ihmisen väliltä murtuu,
ja meidän todellinen onnemme on olla Jumalaa lähellä.

Henkisyys, uskonnollisuus vai hengellisyys?

Hiljakkoin TV:ssä haastateltiin uskontotieteilijää, joka rinnasti edellämainitut asiat ihmisen valinnoiksi matkalla itsensä löytämiseen. Mukana oli toinen haastateltava, joka ei halunnut kuulla ihmisen syntisyydestä sanaakaan, vaan onnellisuuden löytämisestä.

Juuri tällöin olisin valmis jättämään päivätyöni ynnä kaiken näkyväisen ja ’pukeutumaan säkkiin ja ripottelemaan tuhkaa pääni ylle’ tämän kansan vuoksi.

Lähetä minut ’julistamaan vangituille vapautusta’ sen sijaan, että askaroisin itseni uuvuksiin työssä, jossa ei saa mainita Israelin Jumalan Nimeä.