Raamattu on Jumalan omasivu

Olemme puhuneet toisaalla kymmenyksistä. Itse käsitän leikkaamisen ja kylvämisen lain perustuvan, sydämenasenteeseen yleensäottaen, ei "sinne mistä raha lähtee toisen luo", ole periaate, ei välttämättä rahan kylvö tuota edes muutakaan "henkistä hyvää" takaisinpäin jne.

En ole pihi, mutta olen jostain syystä todella vaatimaton itseeni käytettävän rahan suhteen... Minulla on vähän kiinnostuksen kohteita, mihin kuluisi mitään, paljoa en ole viimevuosina itselleni edes ostanut mitään, töihin oli pakko ostaa vaatteet, viimeksi varmaan kesällä tai keväällä uudistin niitä...koska en voi kulkea ihmisten ilmoilla miten sattuu...ja pitää mielestäni olla edes jollain tavalla sen oloinen, että sen tekee muiden tähden :) tällä hetkellä esimerkiksi olen sattunut lihomaan tieten ja entisen talvitakin vetoketju menee hyvin vaikeasti kiinni, kuljen siis pääsääntöisesti takki auki, yli kahden kymmenen asteen pakkasellakin. Lasten vaatetuksesta tosin pidän huolen, se on toinen juttu, itse käytän legginsit rikkonaisiksi...nykyään en meikkaa...käytän siis itseeni todella mitättömiä määriä rahaa...sillä suhteutettuna, olisi hassua jos hassaisin tuntemattomille rahani onnellisena.... toki jos joku kärsisi nälkää, voisin antaa ruokaa, tai ostaa toiselle ihmiselle vaatetta jne. se kymmenyksistä... mutta en käsitä sitä, että seurakunnat ovat käsi ojossa, ihmisten kukkaroilla... no, en käy seurakunnissa, niin, ehken siksikään ymmärrä. :)

Sirkuttaja kirjoitti:Olen huomannut sellaisen asian. Jos teen jotain väärin, esimerkiksi olen ajattelematon ja sanon ikävän sanan jostakin henkilöstä... se palautuu takaisin jollain tavalla.

Olen huomannut saman asian.
Ja itse asiassa kaikessa kylvössä,
niin sanoissa kuin teoissakin olen huomannut saman lain.

"Kaanaankielessä" käytetään sanontaa
kylvämisen ja niittämisen laki.

Paavali (Gal 6:7) kirjoitti:mitä ihminen kylvää,
sitä hän myös niittää.

Paavali käyttää vastaavaa kielikuvaa
puhuessaan avustamisesta.

Paavali (2 Kor 9:6-7) kirjoitti:joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää,
ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.
Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii,
ei surkeillen eikä pakosta;
sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.

Varmaan noin. Pohdintojasi on miellyttävää lukea.

Tuli mieleeni, kun olin ensi kertaa naistenpäivillä nuorena äitinä ja pienryhmässä kukin sai esittää rukousaiheen. Muistaakseni pyysin jotakin armolahjaa suurimman osan anoessa - kärsivällisyyttä. Sitä jos mitä olisin tarvinnut itse! Sitä ei kuitenkaan tullut lahjana eikä ponnistellen, vaan vuosikymmenten elämisen kautta, johon kuului purkamista pala palalta niin ettei se enää juuri tuntunut, vain tiedosti.

On oikein, ettei seurakuntien opettajiksi/kasvattajiksi päätyisi omavoimaisia ja itsessään kyvykkäitä mielensä hillitsijöitä, jolloin armovaikutukset jäisi herkästi teoriaksi.

Olen huomannut sellaisen asian. Jos teen jotain väärin, esimerkiksi olen ajattelematon ja sanon ikävän sanan jostakin henkilöstä... se palautuu takaisin jollain tavalla. Miksi sitä sanotaankaan? Raamatussa sanotaan tai Jeesus opettaa, että mitä kylvää, sitä niittää, siitä on jonkinlainen opetus. Olen viimeaikoina laittanut merkille asioita tuosta opetuksesta. Raamatussa kerrotaan myös kielestä, kuinka pitäisi osata hallita mitä suullaansa sanoo, esimerkkinä Jaakobin kirjeessäkin on kohtaa siitä... usein henkilökohtaisesti olen huomannut, että saatan olla välillä ajattelematon ja sen kautta... mutta nykyään ehkä huomaan ja huomioin asioita mitä kaikkeen liittyy, ennen oli asiolle ehkä hieman "sokea"?

Murehduin tänään suuresti asioista, jota joku sanoi ja joka koski henkilökohtaisesti minua... mutta mietin, olinko tehnyt saman teon muutamaa päivää aiemmin jollain tavalla ja sain saman leikkuun vain takaisin?